Aavepuut

Nyt se on sitten tapahtunut. Kauniisti kukkivat ja ihanaisesti tuoksuvat tuomet ovat muuttuneet harmaan seitin peittämiksi kummituksiksi. Seitin keskellä kiemurtelee toukkien armeija. Toukat ovat tuomenkehrääjäkoin vauvoja. Ja niillä on kiljuva nälkä. Toukkien ahnaisiin kitoihin uppoavat pahimmassa tapauksessa puun kaikki lehdet. Omalla pihallamme tuomissa on vain yksittäisiä harsokasoja, siis kohtuullisesti toukkia. Kaupungilla sensijaan olen nähnyt monia kokonaan harmaiksi muuttuneita puita.

Toukat syövät itsensä kylläisiksi ja lopulta koteloituvat seittinsä turvaan. Loppukesällä koteloista kuoriutuu pieniä, vaaleita perhosia. Niitä voi joskus nähdä paljonkin lentelemässä tuomen ympärillä. Ne munivat tuomen lehdille. Munat talvehtivat ja seuraavana kesänä niistä kuoriutuu uusia nälkäisiä toukkia.

Tuomenkehrääjäkoin kuva Wikipediasta

Kovat pakkaset kuulemma voivat tuhota osan munista, jolloin toukkia on seuraavana kesänä vähemmän. Parhaiten tuomenkehrääjäkoiden määrää rajoittaa kuitenkin luonnon oma säätely. Kun toukkia on paljon, populaatioon iskee helposti jonkin tauti tai loinen. Toukkien ja myöhemmin munivien perhosten määrä pienenee ja luonnon tasapaino säilyy.

Mitä tapahtuu puille? Kun toukat ovat koteloituneet, kasvattaa puu itselleen uudet lehdet. Kasvit ovat uskomattoman sitkeitä ja mukautumiskykyisiä.