Mitä kuuluu tuomenkehrääjälle?

Mies leikkasi nurmikkoa pihalla. Tuomen alla oli kovasti jotain pieniä ja lentäväsiä hyönteisiä. Aikansa huidottuaan hän huomasi, että ne olivat valkoisia perhosia. Tuomenkehrääjäkoit ovat siis kuoriutuneet. Lämmin sää on jouduttanut niiden "kypsymistä". Pihatuomen rungolla ja juurella aikuisia perhosia on paljon. Ne ovat niin nopeita liikkeissään, ettei kunnollista kuvaa tahdo esihistoriallisella kamerallani saada millään.

Aikuinen tuomenkehrääjäkoi

Täysiä koteloitakin on vielä paljon. Perhosten kuoriutuminen jatkuu varmasti vielä päiviä. Ja nämä aikuiset lentelevät ja pariutuvat ja laskevat munansa tuomen rungolle. Perhoset löytävät kuulemma tuomen hajuaistinsa avulla. Aikamoiset tuoksutuselimet muutamilla hyönteisillä on. Jotkin perhoskoiraat haistavat saman lajin naaraan jopa kilometrien päästä. Ja sitten vaan lentoon...

Koteloita

Tuomipuut ovat toipuneet toukkien hyökkäyksestä. Uudet, komeat lehdet on kasvatettu ja yhteyttäminen on hyvässä vauhdissa. Toukka-armeijasta muistuttavat enää seitit puiden rungoilla. Ne ovatkin tosi kestävää ainetta. Sama seitti voi koristaa puuta vielä ensi keväänä.

Tuomipusikko hyvässä kasvussa

Aavepuut

Nyt se on sitten tapahtunut. Kauniisti kukkivat ja ihanaisesti tuoksuvat tuomet ovat muuttuneet harmaan seitin peittämiksi kummituksiksi. Seitin keskellä kiemurtelee toukkien armeija. Toukat ovat tuomenkehrääjäkoin vauvoja. Ja niillä on kiljuva nälkä. Toukkien ahnaisiin kitoihin uppoavat pahimmassa tapauksessa puun kaikki lehdet. Omalla pihallamme tuomissa on vain yksittäisiä harsokasoja, siis kohtuullisesti toukkia. Kaupungilla sensijaan olen nähnyt monia kokonaan harmaiksi muuttuneita puita.

Toukat syövät itsensä kylläisiksi ja lopulta koteloituvat seittinsä turvaan. Loppukesällä koteloista kuoriutuu pieniä, vaaleita perhosia. Niitä voi joskus nähdä paljonkin lentelemässä tuomen ympärillä. Ne munivat tuomen lehdille. Munat talvehtivat ja seuraavana kesänä niistä kuoriutuu uusia nälkäisiä toukkia.

Tuomenkehrääjäkoin kuva Wikipediasta

Kovat pakkaset kuulemma voivat tuhota osan munista, jolloin toukkia on seuraavana kesänä vähemmän. Parhaiten tuomenkehrääjäkoiden määrää rajoittaa kuitenkin luonnon oma säätely. Kun toukkia on paljon, populaatioon iskee helposti jonkin tauti tai loinen. Toukkien ja myöhemmin munivien perhosten määrä pienenee ja luonnon tasapaino säilyy.

Mitä tapahtuu puille? Kun toukat ovat koteloituneet, kasvattaa puu itselleen uudet lehdet. Kasvit ovat uskomattoman sitkeitä ja mukautumiskykyisiä.

Tuomen tuoksua

Viime viikolla olin jo aamulenkillä aistivinani hennon tuomen tuoksun. Meidän pihatuomet olivat silloin vielä tiukasti nupuillaan, mutta aurinkoisessa rinteessä lenkkipolun varrella oli jo muutama avautunut kukka. Viikonlopun  lämpimät säät ovat saaneet kukinnan kaikkialla vauhtiin ja huumaava tuoksu leviää puiden ympäristöön.

Tuomi on Suomessa poikkeuksellisen näyttävästi kukkiva puu. Suurimmat tuomet voivat olla yli kymmenmetrisiä ja tiheäoksaisia. Monesti tuomi on kuitenkin pensasmainen ja raivataan pois metsän hoidon yhteydessä. Itse kukat ovat melko pieniä, mutta ne muodostavat runsaasti pitkiä kukkaterttuja. Kukista leviävä voimakas tuoksu houkuttelee paikalle pölyttäjiä. Kukkivan tuomen ympärillä käykin aina melkoinen pörinä.

Kaikki eivät tuomesta pidä. Monista ihmisistä sen tuoksu on liian voimakas, joillekin se aiheuttaa päänsärkyä. Monet eivät halua tuomea pihapuuksi sen tuholaisten vuoksi. Tuomenkehrääjäkoi, joka on pieni perhonen, munii tuomen lehdille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka kehräävät tuomen seittimäisen verkon sisälle ja syövät pahimmassa tapauksessa puun lehdettömäksi. Puu toipuu koettelemuksestaan, mutta näyttää melkoisen aavemaiselta muutamien viikkojen ajan.

Itse pidän tuomesta, sen tuoksusta, kauneudesta ja pölyttäjien puuhailusta kukilla. Parasta tuomessa ovat kuitenkin marjat, joita käytän langan värjäämiseeen. Mustista pienistä marjoista irtoaa keitettäessä lilaa väriä, joka tarttuu ja pysyy erittäin hyvin villassa. Tätä väriä ei muista suomalaisista kasveista saa.