Sammakkolammella kuhisee

Olen viikon verran seuraillut läheisen lammikon elämää. Lämmin sää on herätellyt rupikonnat ja sammakot polskimaan. Jokavuotiset kosiomenot ovat hyvässä vauhdissa. Lammelle johtavassa ojassa kurnuttavat sammakot ja itse lammikossa valtaa pitävät rupikonnat. Konnia on valtavasti, kauempaa katsottaessa vesi näyttää kiehuvan, kun rupikonnat siellä kiistelevät. Niin, myös konnilla ja sammakoilla urosten täytyy näyttää voimaansa ja yrittää karkoittaa kilpakosijat pois valitun naaraan lähistöltä.

Rupikonnia

Rupikonnat ja sammakot ovat tietysti eri lajia, eivätkä pariudu keskenään, vaikka samassa vedessä puolisoa etsivätkin. Niiden kutsuäänikin on aivan erilainen. Sammakot kurnuttavat matalasti, rupikonnat ikäänkuin haukahtelevat lyhyitä kurahduksia. Rupikonnan ääntä voi kuunnella täältä. Rupikonnat ovat pulskempia ja lyhytjalkaisempia kuin sammakot. Siinä missä sammakko loikkii reippaasti, on rupikonna kömpelö ja hidasliikkeinen. Ne monesti jäävät auton alle tietä ylittäessään, koska eivät ehdi pakoon. Sammakoiden iho on sileä, konnien iho on täynnä kyhmyjä.

Sammakoita

Sammakot ovat jo aloittaneet kudun. Ne munivat valtavasti hyytelömäisiä mätimunia, jotka nousevat veden pinnalle rykelmänä. Sitä oli jo muutamassa paikassa. Sammakot kutevat usein niin mataliin ojiin, että kutu kuivaa ja tuhoutuu, jos kevät on vähäsateinen. Rupikonnien kutua ei vielä näkynyt, se on nauhamaista ja yleensä kiinni lammikon kasveissa tai risuissa.

Verkkaisesti liikkuvia konnia on paljon helpompi seurata kutupuuhissa kuin sammakoita. Sain kyykistellä melko monta tovia ojan reunalla, että sammakot uskaltautuivat esille. Konnat eivät juuri viitsineet vaivautua pakenemaan, olihan niillä paljon tärkeämpiäkin puuhia.

Poseerauskuva

Pistää vihaksi!

Kävin vakoilemassa lintujen pesänrakennuspuuhia ja kuuntelemassa paluumuuttajien keväistä konsertointia. Tallustelin polkua pitkin korvat höröllä ja latvuksiin tähystellen, mutta joskus on pakko katsahtaa jalkoihinkin, ettei mätkähdä mahalleen varvikkoon. Ja mitä perhanaa mun vanhat silmäni näkivätkään! Oli karkkipaperia, nenäliinaa, mehutölkkiä ja muovipussia. Niitä oli ikäänkuin kylväytynyt sinne polun viereen tasaisin välimatkoin. Ollaan kaupungin ulkoilualueella, jossa on isompien polkujen varressa roskiksia, joihin voi ne eväiden kääreet laittaa. Jos sillä kolmen kilsan lenkillä siis ehdottomasti tarvitsee lisäenergiaa.

Vahteriston alue on muutenkin paikoin tosi roskainen. Mitä lähempänä tietä ollaan, sitä isompia tavaroita metsästä löytyy. Olen bongannut sohvia, kirjoituspöytiä, pihakalusteita, autonrenkaita, akkuja,  matkalaukkuja.. joulukoristeista nyt puhumattakaan. Alueella on ainakin yksi suohon muumioitunut autonromu. Myös puutarhajätettä alueelle kipataan säännöllisesti.

Roskat ovat esteettinen haitta. Roskainen alue roskaantuu lisää, koska ihmispolot ovat niin tolloja, että heittävät roskat maahan, kun joku muukin niin on jo kerran tehnyt. Eläimille roskat voivat olla vaaratekijä. Linnut ja nisäkkäät ovat uteliaita ja tutkivat roskia ruuan toivossa. Ne saattavat nielaista narua, kuminauhoja, muovia, lasia jne. Ne saattavat myös jäädä raajoistaan tai päästään kiinni ihmisen luontoon heittämiin esineisiin ja kokea hitaan ja tuskallisen kuoleman. Muovi ei edelleenkään maadu, vaan sen hajoamiseen kuluu kymmeniä vuosia.

Alle kouluikäiset lapset ovat kaikki suuria luonnonystäviä. He kaikki tietävät, minne roskat tulee laittaa. Mihin kummaan tämä tieto katoaa aikuisiällä? Jokainen voi tehdä osansa roskaantumisen vähentämiseksi. Suurin osa ihmisistä osaa toimittaa roskansa ja jätteensä oikeisiin paikkoihin. Mutta enemmänkin voi tehdä. Esimerkin voimaan uskoo vahvasti  Roska päivässä -liike.

Olen monesti miettinyt, millainen ihminen käy heittämässä vanhat huonekalunsa tai roskapussinsa metsään. Mitä iloa hän siitä saa? Kaupunkien ja kuntien varikot ja kierrätyskeskukset ovat olemassa. Jätteen toimittaminen kierrätyspisteisiin ei edes maksa mitään. Silti  Mysteeri Roskaaja käy mieluummin pimeän turvin heittämässä autonsa vanhan akun metsäautotien varteen. Hän lastaa peräkärrynsä täyteen haravointijätettä ja oksia ja lähtee ajelulle. Toivon niin kovasti, että joskus yllätän Mysteeri Roskaajan itse teossa. Silloin en sanojani säästele.

Ulkoilupolun varrella