Sammakkolammella kuhisee

Olen viikon verran seuraillut läheisen lammikon elämää. Lämmin sää on herätellyt rupikonnat ja sammakot polskimaan. Jokavuotiset kosiomenot ovat hyvässä vauhdissa. Lammelle johtavassa ojassa kurnuttavat sammakot ja itse lammikossa valtaa pitävät rupikonnat. Konnia on valtavasti, kauempaa katsottaessa vesi näyttää kiehuvan, kun rupikonnat siellä kiistelevät. Niin, myös konnilla ja sammakoilla urosten täytyy näyttää voimaansa ja yrittää karkoittaa kilpakosijat pois valitun naaraan lähistöltä.

Rupikonnia

Rupikonnat ja sammakot ovat tietysti eri lajia, eivätkä pariudu keskenään, vaikka samassa vedessä puolisoa etsivätkin. Niiden kutsuäänikin on aivan erilainen. Sammakot kurnuttavat matalasti, rupikonnat ikäänkuin haukahtelevat lyhyitä kurahduksia. Rupikonnan ääntä voi kuunnella täältä. Rupikonnat ovat pulskempia ja lyhytjalkaisempia kuin sammakot. Siinä missä sammakko loikkii reippaasti, on rupikonna kömpelö ja hidasliikkeinen. Ne monesti jäävät auton alle tietä ylittäessään, koska eivät ehdi pakoon. Sammakoiden iho on sileä, konnien iho on täynnä kyhmyjä.

Sammakoita

Sammakot ovat jo aloittaneet kudun. Ne munivat valtavasti hyytelömäisiä mätimunia, jotka nousevat veden pinnalle rykelmänä. Sitä oli jo muutamassa paikassa. Sammakot kutevat usein niin mataliin ojiin, että kutu kuivaa ja tuhoutuu, jos kevät on vähäsateinen. Rupikonnien kutua ei vielä näkynyt, se on nauhamaista ja yleensä kiinni lammikon kasveissa tai risuissa.

Verkkaisesti liikkuvia konnia on paljon helpompi seurata kutupuuhissa kuin sammakoita. Sain kyykistellä melko monta tovia ojan reunalla, että sammakot uskaltautuivat esille. Konnat eivät juuri viitsineet vaivautua pakenemaan, olihan niillä paljon tärkeämpiäkin puuhia.

Poseerauskuva