sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Mitä kuuluu tuomenkehrääjälle?

Mies leikkasi nurmikkoa pihalla. Tuomen alla oli kovasti jotain pieniä ja lentäväsiä hyönteisiä. Aikansa huidottuaan hän huomasi, että ne olivat valkoisia perhosia. Tuomenkehrääjäkoit ovat siis kuoriutuneet. Lämmin sää on jouduttanut niiden "kypsymistä". Pihatuomen rungolla ja juurella aikuisia perhosia on paljon. Ne ovat niin nopeita liikkeissään, ettei kunnollista kuvaa tahdo esihistoriallisella kamerallani saada millään.

Aikuinen tuomenkehrääjäkoi


Täysiä koteloitakin on vielä paljon. Perhosten kuoriutuminen jatkuu varmasti vielä päiviä. Ja nämä aikuiset lentelevät ja pariutuvat ja laskevat munansa tuomen rungolle. Perhoset löytävät kuulemma tuomen hajuaistinsa avulla. Aikamoiset tuoksutuselimet muutamilla hyönteisillä on. Jotkin perhoskoiraat haistavat saman lajin naaraan jopa kilometrien päästä. Ja sitten vaan lentoon...

Koteloita



Tuomipuut ovat toipuneet toukkien hyökkäyksestä. Uudet, komeat lehdet on kasvatettu ja yhteyttäminen on hyvässä vauhdissa. Toukka-armeijasta muistuttavat enää seitit puiden rungoilla. Ne ovatkin tosi kestävää ainetta. Sama seitti voi koristaa puuta vielä ensi keväänä.

Tuomipusikko hyvässä kasvussa

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lakka, hilla, muurain

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Täällä Etelä-Suomessa lakan halutut marjat alkavat olla kypsiä. Niiden poiminta isommassa määrin ei kuitenkaan kaikilta onnistu. Lakkasuot ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, monesti kaukana asutuksesta. Lakka tai hilla kasvaa mieluiten aukeilla, puuttomilla soilla. Turpeisen alustan pitää olla kostea, mutta ei liian märkä. Melko vaativainen siis on tämä kaunokainen.

Lakka kuuluu vatukoiden sukuun ja on  monivuotinen suokasvi. Sillä on pitkä juurakko, josta kasvaa keväällä useita varsia. Jokaiseen varteen kehittyy kukka ja muutamia lehtiä. Lakka kukkii toukokuussa, jolloin hallat ovat vielä yleisiä. Jos pakkanen pääsee nipistelemään lakan kukkia, ei marjoja sinä vuonna kehity.





Marja on ns. luumarja. Se muodostuu ikäänkuin monesta pienemmästä marjasta, joiden kaikkien sisällä on oma siemen. Myös lakan sukulainen, vadelma, on luumarja. Siemenet ovat melko suuria ja rouskuvat hampaissa marjoja syödessä. Lapseni eivät pieninä pitäneet lakoista, koska ne olivat täynnä "kiviä". Kehittyessään marja on ensin punertava ja kova, mutta muuttuu kypsyessään oranssiksi ja pehmeäksi.




Lakka on arvostettu marja, jossa on paljon C-vitamiinia, moninkertaisesti vaikka appelsiiniin verrattuna. C-vitamiini häviää helposti keitettäessä, joten löytyneet lakat kannatta popsia tuoreeltaan kiiren vilkkaa, mieluiten jo suolla. Jos marjoja kuitenkin ylenpalttisesti löytyy, voi niistä valmistaa herkullista hilloa tai marmeladia. Itse en ole koskaan Lapin hillasoilla käynyt, mutta sukulaisilta ja tuttavilta olen pohjoisen hilloja tuliaisiksi saanut. Etelä-Suomessa ne muuttuvat lakoiksi ja pääsevät herkuteltaviksi leipäjuuston kaverina.


tiistai 1. heinäkuuta 2014

Nelilehtinen apila

Pihalla näkyy taas onnen apiloita, niitä nelilehtisiä. Tavallisten kolmilehdykkäisten apiloiden joukosta pompahtaa silmiin ensin yksi, sitten toinen.. Jotkut sanovat, etteivät ole koskaan löytäneet nelilehtistä apilaa. Eivät ole katsoneet tarpeeksi tarkasti, sanoisin. Jokaiselta muutaman kerran leikatulta piha-apilikolta löytyy varmasti muutama, kun tarpeeksi maahan tuijottaa. Joissain lähteissä mainitaan, että 10 000 kolmilehdykkäistä apilaa kohden on aina yksi nelilehdykkäinen. Kukalie laskenut?




Nelilehtinen apila on epätavallinen kummajainen. Yleensä kasviyksilössä on vain yksi neli- tai useampilehtinen lehtiruoti. Se tarkoittaa, ettei kyse ole kasvin geenivirheestä. Jos kasvin perimä olisi muuttunut, olisivat kaikki lehdet monilehdykkäisiä. Nelilehtisyyden aiheuttaakin yleensä jokin ulkoinen asia, esimerkiksi nurmikon leikkaus tai hyönteisen tekemä vaurio. Jokin tauti tai sieni voi myös vaikuttaa lehdyköiden kehitykseen. Samalta alueelta voikin löytää useita neliapiloita. Yleisimpiä ovat kokemukseni mukaan nelilehtiset valkoapilat, koska niitä suositaan nurmikkokasveina ja ne altistuvat jatkuvalle leikkaamiselle. Neli- tai useampilehtisiä apiloita voi toki löytää myös muista apiloista. Puna-apilan suuret lehdet ovatkin näyttäviä nelilehdykkäisinä onnenapiloina.



Uskomus nelilehtisen apilan onnea tuovaan vaikutukseen on peräisin kelteiltä. Heidän mukaansa nelilehtinen apila on täydellisen tasapainoisuuden vertauskuva ja onnen symboli. Jos sellaisen löytää sattumalta, voi olla varma onnestaan.Onneksi on näitä nelilehdykkäisiä tullut vuosien saatossa löydettyä runsaasti, miten onnetonta elämäni muutoin olisikaan ollut.