Pihalla asustaa siili!

Meillä ei ole siilejä näkynyt moneen vuoteen. Olen ihmetellyt, mihin ne ovat muuttaneet. Meidän vanhalla asuinalueella kun näyttäisi löytyvän siilille sopivia asuinpaikkoja. Pihat eivät ole turhan tarkkaan hoidettuja, puskia ja pieniä ryteikköjä löytyy. Monilla tonteilla on myös ulkorakennuksia, joiden alle pääsee suojaan. Vuosia sitten näimme siilin kipittävän pihan poikki, mutta se ei palannut juoma-astialle eikä tarjottu ruoka kiinnostanut kuin harakoita.

Muutama viikko sitten perheen teini palasi reissuiltaan illan jo hämartyessä. Hän kertoi nähneensä siilin lehtikompostien luona jo useamman kerran. Ja vasta nyt hän tuli kertonneeksi näin tärkeästä asiasta meille muille! Menimme yhdessä katsomaan, jos vieras olisi vielä paikalla. Tapasimme ison siilin, joka tuhahtaen käänsi  selkänsä ja painui naapurin puolelle pensaaseen. Kävin heti hakemassa sisältä vettä lautaselle sekä kissan kuivaruokaa veteen kastettuna ja jätin ne lähelle siilin olinpaikkaa. Seuraavana aamuna sekä vesi että ruuat olivat kadonneet.

 Halusin tietää, kulkeeko siili pihalla vai syökö joku muu tarjotut ruuat, joten viritin riistakameran kuvaamaan ruokintapaikkaa. Kuvista vahvistui, että ruokailija oli kuin olikin siili. Kovin komeita otoksia kamera ei hämärässä liikkuvasta siilistä saanut aikaan, mutta sen piikikäs hahmo kuvissa kuitenkin esiintyy. Paikalla käy myös joskus kissoja, mutta ruuat ovat jo hävinneet siilin uumeniin ennen kattien vierailua.

Öinen ruokavieras

Naapurin kissa piilokamerassa

Vesi ja ruoka tulee näin kuivana aikana varmasti tarpeeseen. Toivon siilin pysyvän meidän ja naapurien pihoilla ja jättävän isomman kadun ylittämisen tekemättä. Tämä toive lienee turha, sillä siilit liikkuvat isolla aluella ja voivat kulkea yössä useita kilometrejä. Pidän ruokaa ja kuitenkin tarjolla niin kauan kuin sille on tarvetta. Olen tulokkaasta kovin innoissani. Jos asukas pysyy maisemissa, täytyy miettiä talvipesän rakentamista. 

Takatalvi ruokintapaikalla

Takatalvi on tullut tänä vuonna jo monta kertaa. Viimeksi sen voima koettiin Riihimäellä eilen. Lunta satoi suurina, märkinä hiutaleina. Se kerrostui pehmeäksi, valkeaksi viltiksi kaiken elollisen päälle. Harmitti, mutta eniten kävi sääliksi kevätmuuttajia.

Olen jatkanut lintujen ruokintaa, koska sää on ollut kovin kylmää ja epävakaista. Ruokintapaikalla onkin riittänyt asiakkaita. Meillä lajisto ei ole kovin monipuolista, pääsiasiassa tiaisia ja pikkuvarpusia sekä puluja. Muuttolinnuista paikalla ovat olleet jo viikkoja mustarastas, punarinta ja peippo. Niillekin on vehnä maistunut.

Punarinta

Tänä aamuna hieroinkin silmiäni, kun hangella hyppi ihan uusi tuttavuus. Eilinen lumisade oli ehkä yllättänyt järripeipot kesken muuttomatkan, sillä muutamia pariskuntia ruokaili innokkaasti lintulaudan alla, jonne pikkuvarpuset avuliaasti tiputtelivat jyviä ruokintamökistä.
Suurin osa järripeipoista pesii Pohjois-Suomessa. Harvalukuisena se kuulemma  eteläisessä Suomessakin majailee. Itse en ole sitä täällä Hämeessä nähnyt muutoin kuin muuttomatkoilla. Järripeippo on tavallisen peipon itäinen sukulaislaji. Se pesii Skandinaviasta aina Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella.Peipot syövät sekä hyönteisiä että siemeniä, joten ruokintapaikan antimet kelpaavat mukavasti.

Vasemmalla järripeippo, oikealla peippo

Samalle aamulle sattui vielä toinenkin uusi ruokailija, rautiainen. Sehän on yleinen lintu, mutta niin arka, että ruokintapaikalla en ole sitä koskaan aiemmin nähnyt. Rautiainen on pääasiassa hyönteissyöjä, mutta nyt lumen tulo oli pakottanut sen siemenravintoon.

Rautiainen

Kaksi hienoa lintuhavaintoa samana aamuna oman keittiön ikkunasta. Oikein harmitti, kun jouduin lähtemään töihin ja jättämään kissan bongauspuuhiin. Se on varmasti nähnyt päivällä vaikka mitä harvinaisuuksia sillä välin kun mä olen ollut tienaamassa sille ruokarahaa!