Kumma koira

Istun kotisohvalla ja kuuntelen toisella korvalla television uutisia. Toinen korva on sulkeutunut, maailmalla tapahtuu paljon asioita, joista en välittäisi olla tietoinen. Olen lomalla ja haluaisin kuulla ja nähdä vain mukavia asioita. Ajatuksissani vilkaisen ikkunasta ulos, sitten vilkaisen vielä toisenkin kerran ja hiivin lähelle ikkunaruutua. Ulkona omenapuun alla, paikassa, johon vien fasaanille jyviä, on mielenkiintoinen vieras. Jyviä maiskuttaa supikoira. Sillä ei näytä olevan hoppua mihinkään. Antaumuksella se etsii ruokintapaikalta jyviä ja välillä katselee rauhallisesti ympärilleen. Huutelen perheen paikalle. Nuoriso tömähtää ikkunaan, mutta supikoira ei säikähdä. Se ei ehkä näe ikkunasta sisälle ja hajua se ei meistä ikkunan läpi saa. Ruokailu kestää pitkään, jokainen jyvä löytää koiran suuhun. Se lähtee matkoihinsa vasta, kun on tarkistanut, ettei yhtään herkkujyvästä ole jäänyt jäljelle.

Supikoira iltahämärässä pihamaalla

Asumme kaupungissa, sen laidalla tosin.  Muutaman sadan metrin päässä talostamme alkaa metsä. Pihalla vierailee rusakoita, oravia ja metsälintuja, mutta supikoiraa en ollut aiemmin pihamaalla nähnyt. Juttelin yllätysvieraasta naapurille, joka sanoi nähneensä kaksi supikoiraa joskus kevällä. Silloin oli varhainen aamu ja parivaljakko jolkutteli kohti metsää. Ilmeisesti koirat ovat käyneet pihoilla aiemminkin, mutta emme niitä hämärissä ole huomanneet.  Nyt kun olen oikein vaaninut, olen nähnyt supikoiran pihallamme muutamana iltana. Naapuriin se ei mene, ilmeisesti talon koira on senverran pelottava.

Nuorison mielestä on outoa, että supi on villieläin. Se näyttää jonkun kotikoiralta, onhan niitä erikoisemmankin näköisiä koirarotuja. Supikoira onkin Suomen luonnossa melko uusi laji. Se on kotoisin Itä-Aasiasta. Neuvostoliiton aikana niitä istutettiin lähelle Pietaria, josta eläimet lähtivät leviämään kaikkiin ilmansuuntiin, myös kohti Suomea. Istutusten tarkoituksena oli saada uusi turkiseläin metsästyksen kohteeksi. Suomessa supihavaintoja on tehty 1950-luvulta lähtien. Supikoirat ovat kaikkiruokaisia ja lisääntyvät hyvin, joten ne levittäytyivät muutamassa vuosikymmenessä  lähes koko maahan, vain Lappi jäi valloittamatta.

Supikoiran nahka Wikipediasta

Koiraeläimeksi supi on aika hidas ja kömpelö. Se kulkee hellyttävästi lyllertäen eikä ehdi väistää autoja. Liikenne tappaa paljon supikoiria Suomessa. Supi elelee omassa luolastossaan ja  nukkuu siellä talvisin muutaman kuukauden unet. Jos talvi on ankara, uni kestää pidempään, leutoina talvina se voi heräillä moneen otteeseen ja käydä ravinnonhankintamatkoilla ennen unien jatkumista. Luolasto voi olla ketun tai mäyrän vanha pesäverkosto tai aivan itse kaivettu. Voipa supi asettua piharakennuksen tai kesämökin allekin ja kaivella sinne pesäluolan, varsinkin, jos mökin omistaja suhtautuu supikoiraan ystävällisesti.