Sieniä, sieniä...

Sieni on metka eliö. Se elelee suurimman osan vuodesta huomaamattomana rihmastona maan sisällä. Kerran vuodessa, tavallisesti syksyisin se riehaantuu kasvattamaan maan päälle itiöemiä. Näiden tarkoitus on tietysti valmistaa itiöitä, joista kasvaa taas uusia rihmastoja maan sisälle. Maan pinnalle kasvavia osia me tunnistamme ja monia suurena herkkuna syömme. Tai myrkyllisinä kavahdamme.

Sieni ei ole kasvi, eikä siis voi yhteyttämällä valmistaa ravintoa itselleen. Se ei myöskään ole eläin, joten se ei voi syödä muita eliöitä ravinnon tarpeeseensa. Sienet ovatkin ratkaisseet ravintopulmansa toisilla tavoilla. Ne voivat hajottaa kuollutta ainesta, tai varastaa ravintoa elävästä kasvista. Tavallisin tapa taitaa kuitenkin olla ryhtyminen jonkun puuvartisen kasvin kaveriksi. Sienirihmasto kerää hyvin vettä, joten se lahjoittaa sitä puulle. Puu kiittää kaveriaan sientä ja antaa vastalahjaksi sokeria. Jotta juttu ei olisi turhan yksinkertainen, on kaikilla puilla omat kaverisienensä. Punainen kärpässieni on koivun kaveri, ei katajan. Männynherkkutatti on yllättäin männyn kaveri, ei koivun. Sienestäjää nämä ystävyyssuhteet helpottavat kovasti. suppilovahverot viihtyvät kuusen kavereina, joten ne löytyvät sankoista kuusimetsistä, koivikoista niitä on turha etsiskellä. Minä löysin herkkutatteja, jotka taitavat päästä iltapalaksi munakkaaseen kätkettyinä.