Pieniä aurinkoja

Eilinen lenkki suuntautui radanvarsitietä naapurikaupunkiin. Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi navakasti. Juostessa olo on aina jotenkin keveä ja mieli iloinen. Vielä enemmän ilahduin, kun huomasin tien pientareella monen monta kukkivaa leskenlehteä. Niitä oli jo niin paljon, että keräsin muutamia kotiinkin. Kilpikonnani Sulo sai tietysti oman maistiaisen. Hänen konnuutensa osaa arvostaa tuoreruokaa.

Leskenlehden kukka ei ole erityisen kaunis, ei tuoksu kovin hyvältä eikä ole pitkävartinenkaan. Jos poimitut  kukat onnistuu saamaan veteen pieneen lasiin, ne kuihtuvat parissa päivässä. Silti tämä pieni, keltainen kukka herättää niin paljon iloa. Se on todellinen kevään airut, lupaus lämmöstä ja tulevasta kesästä.

 Kesää taitaa odottaa itse leskenlehtikin. Se kukkii aikaisin, koska kukkasilmut on kasvatettu valmiiksi edellisenä syksynä. Sen vuoksi leskenlehteen kasvaa kasvaa valtavat lehdet, jotka yhteyttävät vimmatusti kerätäkseen ravintoa seuraavan vuoden kukintoa varten. Keltainen kukka aikaisin keväällä houkuttelee pölyttäjiä. Horroksesta heränneet kimalaiset ja sitruunaperhoset nautiskelevat vuoden ensimmäiset mesiateriansa juuri leskenlehdellä.

Varhaisia kukkijoita seuraa kohta kokonainen leskenlehtien armeija. Pian loistavat tienvarret keltaisenaan ja leskenlehtimatto levittäytyy pientareilta joutomaille. Leskenlehdellä on pitkä ja sitkeä maavarsi, jonka ansiosta se onkin myös tunnettu rikkakasvi. Meidän ilmastossamme selvitäkseen pitää kasvinkin

olla sitkeä monin tavoin.