Lakka, hilla, muurain

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Täällä Etelä-Suomessa lakan halutut marjat alkavat olla kypsiä. Niiden poiminta isommassa määrin ei kuitenkaan kaikilta onnistu. Lakkasuot ovat tarkoin varjeltuja salaisuuksia, monesti kaukana asutuksesta. Lakka tai hilla kasvaa mieluiten aukeilla, puuttomilla soilla. Turpeisen alustan pitää olla kostea, mutta ei liian märkä. Melko vaativainen siis on tämä kaunokainen.

Lakka kuuluu vatukoiden sukuun ja on  monivuotinen suokasvi. Sillä on pitkä juurakko, josta kasvaa keväällä useita varsia. Jokaiseen varteen kehittyy kukka ja muutamia lehtiä. Lakka kukkii toukokuussa, jolloin hallat ovat vielä yleisiä. Jos pakkanen pääsee nipistelemään lakan kukkia, ei marjoja sinä vuonna kehity.

Marja on ns. luumarja. Se muodostuu ikäänkuin monesta pienemmästä marjasta, joiden kaikkien sisällä on oma siemen. Myös lakan sukulainen, vadelma, on luumarja. Siemenet ovat melko suuria ja rouskuvat hampaissa marjoja syödessä. Lapseni eivät pieninä pitäneet lakoista, koska ne olivat täynnä "kiviä". Kehittyessään marja on ensin punertava ja kova, mutta muuttuu kypsyessään oranssiksi ja pehmeäksi.

Lakka on arvostettu marja, jossa on paljon C-vitamiinia, moninkertaisesti vaikka appelsiiniin verrattuna. C-vitamiini häviää helposti keitettäessä, joten löytyneet lakat kannatta popsia tuoreeltaan kiiren vilkkaa, mieluiten jo suolla. Jos marjoja kuitenkin ylenpalttisesti löytyy, voi niistä valmistaa herkullista hilloa tai marmeladia. Itse en ole koskaan Lapin hillasoilla käynyt, mutta sukulaisilta ja tuttavilta olen pohjoisen hilloja tuliaisiksi saanut. Etelä-Suomessa ne muuttuvat lakoiksi ja pääsevät herkuteltaviksi leipäjuuston kaverina.