sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksy

Puut ovat pudottaneet lehtensä. Ne seisovat paljaina syksyn vesisateessa ja tuulessa. Pudonneet lehdet ovat kasaantuneet puiden alle tai tuuli on riepotellut niitä mukanaan kauas. Pihoilla kuolleita lehtiä on haravoitu, silputtu ruohonleikkurilla tai puhallettu kasoihin kätevillä ja mölyävillä lehtipuhaltimilla.
Tekipä lehdille syksyllä mitä tahansa tai ei yhtään mitään, ei niitä seuraavana juhannuksena enää luonnosta löydy.


Pudonneet lehdet eivät ole pelkkä kiinteistönhuoltoyhtiöiden jokasyksyinen riesa, vaan tärkeitä ravinteiden ja kivennäisaineiden lähteitä luonnossa. Puu käyttää valtavasti energiaa kevään ja kesän aikana kasvattaakseen lehdet. Niitä tarvittaan yhteyttämiseen, jotta puu voisi valmistaa itselleen sokeria. Pudottaessaan syksyllä lehdet, puu ottaa ensin talteen arvoikkaimpia aineita, kuten lehtivihreää ja muita väriaineita. Paljon hyödyllisiä ainesosia on kuitenkin jäljellä, kun lehti kellastuneena putoaa maahan.


Maassa alkavat sitten hajottajien juhlat. Niihin kuuluu  hyönteisiä, niiden toukkia, erilaisia matoja, siiroja, sieniä ja bakteereja. Kaikille on yhteistä, että ne käyttävät ravinnokseen kuollutta kasviainesta. Näin lehdissä olevat ravinteet hyödyttävät valtavaa eliöjoukkoa ja päätyvät lopulta myös maaperään. Maasta kasvit taas ottavat ravinteita seuraavana keväänä kasvattaakseen uusia lehtiä, oksia, kukkia tai marjoja. Samat ravinteet kiertävät ekosysteemeissä. Nyt maassa lojuvissa ruskeissa lehdissä on siis ensi kevään hiirenkorvien materiaali. Kun maltetaan odotella muutama kuukausi ja annetaan kasveille niiden ansaitsema lepohetki, niin kuolleen ruskea väri muutuu elinvoimaiseksi vihreäksi.