Sienen elämää

Sienten aika luonnossa jatkuu, vaikka yöpakkaset niiden itöemiä nipistelevätkin. Tattien aika näyttää olevan ohi, mutta monia muita sieniä voi vielä tavata pitkään. Useilla sienillä on luonnossa tärkeitä tehtäviä hoidettavana.
Kuusimetsässä, paksussa sammalikosssa voi nyt nähdä kuusenneulasnahikkaita. Se vaatii kuitenkin tarkkoja silmiä tai notkeita polvia. Sienen vaalea lakki kun on suurimmillaankin vain puoli senttiä halkaisijaltaan.

Nahikas tekee metsässä arvokasta lahotustyötä. Jokainen pieni itiöemä on kiinni yhdessä kuusenneulasessa, jota se vähitellen hajottaa ravinnoksi sienirihmastolle. Lopulta kivennäisaineet siirtyvät maaperään kasvien käytettäväksi.

Jos nahikkaat ovat pikkuruisia, niin isojakin sieniä voi vielä nähdä. Tämän komean kuukusen tapasin  nuoressa lehtimetsässä. Jätin sen kasvamaan, joku voi viikon päästä löytää elämänsä komeimman savusienen. Sienen päälle tallaava tekee ehkä tietämättään palveluksen kuukuselle, silloin sen miljoonat itiöt pääsevät leviämään ilmassa uusille kasvupaikoille.

Sieniä, sieniä...

Sieni on metka eliö. Se elelee suurimman osan vuodesta huomaamattomana rihmastona maan sisällä. Kerran vuodessa, tavallisesti syksyisin se riehaantuu kasvattamaan maan päälle itiöemiä. Näiden tarkoitus on tietysti valmistaa itiöitä, joista kasvaa taas uusia rihmastoja maan sisälle. Maan pinnalle kasvavia osia me tunnistamme ja monia suurena herkkuna syömme. Tai myrkyllisinä kavahdamme.

Sieni ei ole kasvi, eikä siis voi yhteyttämällä valmistaa ravintoa itselleen. Se ei myöskään ole eläin, joten se ei voi syödä muita eliöitä ravinnon tarpeeseensa. Sienet ovatkin ratkaisseet ravintopulmansa toisilla tavoilla. Ne voivat hajottaa kuollutta ainesta, tai varastaa ravintoa elävästä kasvista. Tavallisin tapa taitaa kuitenkin olla ryhtyminen jonkun puuvartisen kasvin kaveriksi. Sienirihmasto kerää hyvin vettä, joten se lahjoittaa sitä puulle. Puu kiittää kaveriaan sientä ja antaa vastalahjaksi sokeria. Jotta juttu ei olisi turhan yksinkertainen, on kaikilla puilla omat kaverisienensä. Punainen kärpässieni on koivun kaveri, ei katajan. Männynherkkutatti on yllättäin männyn kaveri, ei koivun. Sienestäjää nämä ystävyyssuhteet helpottavat kovasti. suppilovahverot viihtyvät kuusen kavereina, joten ne löytyvät sankoista kuusimetsistä, koivikoista niitä on turha etsiskellä. Minä löysin herkkutatteja, jotka taitavat päästä iltapalaksi munakkaaseen kätkettyinä.