lauantai 27. helmikuuta 2016

Tuholaisia?




Kissa löysi lattialta kovakuoriaisen. Hyönteinen onnistui pakenemaan kynnyksen alle piiloon. Kissa nuuhki lattianrakoja turhautuneena. Katti unohti kuoriaisen, mutta itseäni se jäi mietityttämään. Nythän eletään helmikuun loppua, lunta on maassa ja pakkastakin ulkosalla. Ei siis ihan kovakuoriaisten paras ilmaantumissesonki. Onkohan kyseessä joku ihrakuoriaisiin verrattavissa oleva tuholainen, joka saa aikaan ruokakomeroiden suursiivouksen? Tai vielä pahempaa, joku joka sukulaisineen syö talomme muruiksi, kuten termiitit.

Nostin kynnystä ja löysin kiiltävän sinisen, pitkäsarvisen kovakuoriaisen. Sillä oli pituutta reilu sentti ja leveyttä puolisen senttiä. Jostain aivojeni syövereistä purkautui esiin opiskeluaikaisia muistoja lajintuntemuskursseilta ja tunnistin otuksen sarvijääriin kuuluvaksi papintappajaksi. Netin syövereistä löytyi asialle vahvistus. Tuholainen tämä hyönteinen on, mutta vain melko tuoreessa kuorellisessa puutavarassa. Aikuinen kuoriainen munii munansa havupuun kuoren alle, jossa toukat kuoriutuvat. Ne syövät puun  nilakerrosta ja tekevät siihen käytäviä.Talomme vanhaa puuta eivät papintappajat siis havittele syödäkseen. Se oli hyvin huojentava tieto. Elukat ovat tulleet meille luultavasti takkapuiden mukana.


Papintappaja Wikipediasta



Papintappaja kuulostaa kovin hurjalta pedolta. Eräs tarina nimen synnystä juontaa keskiajalle, jolloin kyseinen kuoriainen on kuuleman mukaan kaivautunut papin korvaan, aiheuttanut sinne tulehduksen ja lopulta pappipolon kuoleman. Täytynee nyt laittaa korvatulpat yöksi, jotta vältyn keskiaikaisen papin kohtalolta.

2 kommenttia:

  1. Tuosta papintappajasta mieleeni tulee aina kuolemankello. Sitä voikin löytää puurakennuksista,mutta se olisikin pahempi juttu.

    VastaaPoista
  2. Onneksi sitä ei ole tarvinnut tavata. Toivottavasti pysyvätkin poissa ;)

    VastaaPoista