tag:blogger.com,1999:blog-1921523814509577362024-03-14T10:11:06.391+02:00Ihan ulkonaTämä on blogi lähiluonnosta ja kaikille tutuista luonnonilmiöistä. Luontoelämyksiä varten ei tarvitse kiivetä tuntureille tai vaeltaa erämaassa. Monesti riittää se, että menee ulos ja pitää silmät, korvat ja mielen avoimina.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.comBlogger50125tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-41296642748371346052019-04-29T16:53:00.001+03:002019-04-29T18:06:58.380+03:00Karkali<h2>
<br /></h2>
<br />
Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on yksi Etelä-Suomen hienoimpia lehtoalueita. Se perustettiin vuonna 1964 ensisijaisesti lehtoluonnon suojelualueeksi. Luonnonpuistot ovat tavallisesti vain tutkimuskäytössä, mutta Karkalissa saa liikkua merkittyjä polkuja pitkin. Lehtojen luonto on arkaa, eikä kestä tallomista.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-3b_hh6vB0_Q/XMb_ajfQJrI/AAAAAAAAHQY/e3oyv8nQenIXX1O9ootnvlUIUWB2siOpgCLcBGAs/s1600/sinivuokko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-3b_hh6vB0_Q/XMb_ajfQJrI/AAAAAAAAHQY/e3oyv8nQenIXX1O9ootnvlUIUWB2siOpgCLcBGAs/s320/sinivuokko.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sinivuokkojen kukintaa</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Karkaliin päästäkseen pitää oikeastaan tulla autolla. Matkaa on Lohjan keskustasta parikymmentä kilometriä. Sammattiin johtavalta tieltä käännytään kohti Karkalia. Tie pienee ja huononee, yleinen tie päättyy ja aina vaan jatketaan eteenpäin, kunnes saavutaan luonnonpuiston parkkipaikalle.<br />
<br />
Polkuvaihtoehtoja on kaksi. Lyhyt Hanski-Hakin luontopolku, jonka lapsetkin jaksavat kiertää. Rattailla ei pääse etenemään ja pieniä lapsia joutuu varmasti auttamaan yli juurakoiden. Hakin reitillä on lähde, komeita kaatuneita puita, ranta sekä varmasti kesällä hieno niittyalue.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-5ds7aBKWXwc/XMb_sSxQmAI/AAAAAAAAHQk/8hUTXzJnWtEgdpfGvU5qz1rchUIleWXDwCLcBGAs/s1600/karkali1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="960" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-5ds7aBKWXwc/XMb_sSxQmAI/AAAAAAAAHQk/8hUTXzJnWtEgdpfGvU5qz1rchUIleWXDwCLcBGAs/s320/karkali1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Silokallio</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-QgkvrBeyz0s/XMb_Qo2uwDI/AAAAAAAAHQc/1Ei7bxXqJ-ImCjngLmyxH92iz2f07AIDgCEwYBhgL/s1600/karkali2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="528" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-QgkvrBeyz0s/XMb_Qo2uwDI/AAAAAAAAHQc/1Ei7bxXqJ-ImCjngLmyxH92iz2f07AIDgCEwYBhgL/s320/karkali2.jpg" width="176" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rantakosteikko</td></tr>
</tbody></table>
Lähdimme pidemmälle reitille eväiden kera. Liikuntaesteisille polut eivät sovellu. Juurakoita, kiviä, kosteita paikkoja ja isoja korkeuseroja löytyy runsaasti. Pidimme vaihtelevasta maastosta kovasti. Huhtikuun lopulla vuokkojen kukinta oli kauneimmillaan, mutta luvattua keltavuokkoa ei löytynyt. Sensijaan näimme imikän ja kevätlinnunsilmän. Pähkinäpensaiden lehdet olivat juuri aukeamaisillaan ja koivut olivat jo hennon vihreinä. Järven rannassa pääsimme näkemään vesiliskojen uiskentelua matalassa rantavedessä. Samassa paikassa oli myös valtavasti erilaisia sukeltajakuoriaisia.<br />
<br />
<br />
<br />
Kahvit maistuivat järven rannalla lintujen konsertointia kuunnellen. Pikkulinnut olivat hämmästyttävän pelottomia, peipot ja mustrastaat puuhailivat omiaan aivan retkeiljöistä piittaamatta. Taisivat tietää, että olimme heidän kotimetsässään vain vieraina. Viiden kilometrin reittiiin kului kahvitteluineen ja kaikkine ihmettelyineen reilu kaksi tuntia.<br />
<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-aUxlxhlIN98/XMcAF336vtI/AAAAAAAAHQs/8kcvFUcfJn434L3yA78lhBAl_eoEYeDCACLcBGAs/s1600/torhola.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="528" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-aUxlxhlIN98/XMcAF336vtI/AAAAAAAAHQs/8kcvFUcfJn434L3yA78lhBAl_eoEYeDCACLcBGAs/s320/torhola.jpg" width="176" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Torholan luola</td></tr>
</tbody></table>
Kotimatkalla poikkesimme ihmettelemässä Torholan luolaa. Polku sinne lähtee Karkalin tien varrelta. Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiveen muodostunut karstiluola. Sen pituus on kaikkineen 32m. Koko matka ei kuitenkaan ole kuljettavissa. Kävimme vain kurkistelemassa luolan suuaukolla, sisällä luolassa oli vielä jäätä. Myös taskulampun puute hillitsi uteliaisuuttani jonkin verran.<br />
<br />
<br />
Palasin tältä retkeltä virkistyneenä ja mieli levänneenä, aivan kuin pidemmänkin loman jäljiltä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Karkalin kauniiseen luontoon.<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-83585108185801614192018-09-03T19:28:00.000+03:002018-09-03T19:29:37.282+03:00Violetit perunatKeväällä valitsin siemenperunoita puutarhamyymälässä. Kasvimaani on pieni, joten tarkoituksenani oli kylvää muutama rivi kesäperunaa, josta saataisiin maistiaisia juhannuksen jälkeen. Tähän tarkoitukseen löysinkin pussillisen Annabellen mukuloita. Viereisessä laarissa huomasin lähes mustia siemenperunoita. Olen kasvattanut Blue Congoa muutamia vuosia sitten, jolloin perunan mukulat piti tilata siemenkaupasta kotiin matkahuollon kautta. Nämä tummat perunat olivat kuitenkin toista lajiketta, nimeltään Violet Queen. No, pussi lähti mukaan ja mukulat maahan. Porkkanat eivät sitten kasvimaahan tänä vuonna sopineetkaan.<br />
<br />
Kesä oli kuiva ja perunamaata piti välillä kastellakin, jotta sieltä edes jotain saataisiin kattilaan. Annabellet kasvoivat hyvin, olivat ohutkuorisia ja hyvin keittämistä kestäviä. Viimeiset vaaleat perunat kaivoin ylös eilen. Samalla löysin myös muutamia mustia mukuloita. Niitä on perunamaalta vaikea erottaa, pitää oikein tarkasti katsoa, että ne löytää kuokkimisen jälkeen. Perunat ovat myös aika pieniä, vettä olisi tarvittu mukuloiden kasvattamiseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-D3DEDPkIYQ4/W41e0e6N5II/AAAAAAAAGR4/5QJyx4XKg1sd-iwkQ74Yp9KZEShQU80FQCLcBGAs/s1600/peruna1%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="512" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-D3DEDPkIYQ4/W41e0e6N5II/AAAAAAAAGR4/5QJyx4XKg1sd-iwkQ74Yp9KZEShQU80FQCLcBGAs/s320/peruna1%2B%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Violetit kuningattaret pääsivät perunakattilaan. Kuori pysyi melko hyvin kasassa ja pottu kypsyi tasaisesti. Keitinvesi oli sinertävää. Ja miten komean värisiä niistä keitettyinä tuli! Maku on tosin sama kuin keltaisessa perunassa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-vH99-jAEXeM/W41e76hdepI/AAAAAAAAGR8/bL83Cmao1xcU2REiUkdozVnxNIp8EiMQACLcBGAs/s1600/peruna2%2B%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="527" data-original-width="527" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-vH99-jAEXeM/W41e76hdepI/AAAAAAAAGR8/bL83Cmao1xcU2REiUkdozVnxNIp8EiMQACLcBGAs/s320/peruna2%2B%25282%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Perunat ovat violetteja, koska ne sisältävät antosyaaneja, tummia väriaineita. Ne ovat antioksidantteja, jotka on yhdistetty moniin lääkinnällisiin yhteyksiin. Niiden väitetään ehkäisevän syöpää ja hidastavan solujen vanhenemista. Samoja aineita löytyy punakaalista, mustikasta ja punaviinistä. Mutta mutta... perunassa näitä antosyaaneja on kaikkein eniten, jopa nelinkertainen määrä muihin tummiin kasviksiin verrattuna. Varsinainen terveyspommi siis.<br />
Nämä violetit perunat ovat vanhaa alkuperää, lähtöisin Etelä-Amerikasta. Luonnossa muuntelu on perunankin osalta ollut runsasta. Perunasta tunnetaan monia eri värejä, muotoja ja makuja. Ihminen on vain jalostustyössään suosinut joitakin muotoja, joista on tullut yleisempiä kuin muut. Violetti peruna on mukava tuttavuus, ehkä se pääsee kasvimaalleni ensi kesänäkin.<br />
<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-90371077609073251652018-07-03T19:52:00.000+03:002018-07-05T23:39:33.792+03:00Kekoja nurmikollaPihanurmikolle alkoi ilmaantua multakasoja. Ensin tuli pari kekoa marjapensaiden luokse, sitten pari orapihlaja-aidan viereen. Kasat kulkivat lopulta jonona omenapuun ympäri. Joka päivä oli ilmaantunut ainakin yksi uusi kasa. Asiaa oli siis syytä tutkia. Suomessa on tusina myyrälajia, joten vaihtoehtoja piisaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-GQazUkjTaOg/Wzun48o3HFI/AAAAAAAAFmo/iM4a96iVLz8sQ_aAm1Tjr8ioKs7xkDEKACLcBGAs/s1600/kontiasenkeot.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="533" data-original-width="533" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-GQazUkjTaOg/Wzun48o3HFI/AAAAAAAAFmo/iM4a96iVLz8sQ_aAm1Tjr8ioKs7xkDEKACLcBGAs/s320/kontiasenkeot.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Ensimmäinen asia, joka keosta kannattaa tutkia, on kulkuaukon paikka. Jos kolo löytyy keon keskeltä, on kyseessä kontiainen, entiseltä nimeltään maamyyrä. Jos onkalo löytyy kasan sivulta, on kaivaja yleensä vesimyyrä. Se asustelee nimestään huolimatta kaukanakin vedestä. Peltomyyrä taas ei tee kekoja ollenkaan. Menin siis potkimaan vaivalla kasattuja kekoja matalaksi. Kaikista tutkituista löytyi tunnelin suu keskeltä kekoa. Pihalla kaivelee siis kontiainen.<br />
<br />
Kontiainen ei ole myyrä ensikään. Se on hyönteissyöjä, madotkin kyllä kelpaavat. Sillä on musta, silkkinen turkki, lapiokourat ja pikkuruiset silmät. Kontiainen on ollut esikuvana tsekkiläiselle Myyrä-animaatiolle. Varsin sympaattinen otus siis. Se ei syö kasvien juuria eikä varasta perunoita. Kontiainen tekee käytäviä, joissa asustelee ja saalistaa. Maa saa ilmaisen salaojituksen ja piha multakasoja vajaan metrin välein, pitäähän syntyvistä käytävistä maa-aines jonnekin työntää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-XQsfrEpmrmQ/WzudctKS6ZI/AAAAAAAAFmQ/qpp9tzHTFBwukVhdx-NpMion6xZn1SLVwCLcBGAs/s1600/aerial-view-of-mole-in-ground.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://4.bp.blogspot.com/-XQsfrEpmrmQ/WzudctKS6ZI/AAAAAAAAFmQ/qpp9tzHTFBwukVhdx-NpMion6xZn1SLVwCLcBGAs/s320/aerial-view-of-mole-in-ground.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br />
Photo on <a href="https://foter.com/">Foter.com</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ne kasat eivät oikein miellytä. Kontiainen on rauhoitettu, joten eliminointi ei tule kyseeseen. Päätin kokeilla toista tapaa. Ostin Käpälämäen myyräkarkoitetta puutarhamyymälästä. Se on luonnontuote, tehoaineena mainitaan laventeliöljy. Pakkauksesta paljastui sinisiä tabletteja, jotka ihmisenkin nenään haisevat kaamealle. Näitä upotin maahan myyrän kekojen läheisyyteen. Muutaman pahanhajuisen napin tiputin tuoreimpiin käytäviin. Toiveena olisi, että kontiainen pötkisi pois nurmikolta, vaikkapa takaisin sinne marjapuskien luo. Katsotaan, mitä kontiainen asiasta tuumaa.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-76637627547430685462018-06-15T11:10:00.000+03:002018-06-15T11:13:02.353+03:00Pihalla asustaa siili!Meillä ei ole siilejä näkynyt moneen vuoteen. Olen ihmetellyt, mihin ne ovat muuttaneet. Meidän vanhalla asuinalueella kun näyttäisi löytyvän siilille sopivia asuinpaikkoja. Pihat eivät ole turhan tarkkaan hoidettuja, puskia ja pieniä ryteikköjä löytyy. Monilla tonteilla on myös ulkorakennuksia, joiden alle pääsee suojaan. Vuosia sitten näimme siilin kipittävän pihan poikki, mutta se ei palannut juoma-astialle eikä tarjottu ruoka kiinnostanut kuin harakoita.<br />
<br />
<div>
Muutama viikko sitten perheen teini palasi reissuiltaan illan jo hämartyessä. Hän kertoi nähneensä siilin lehtikompostien luona jo useamman kerran. Ja vasta nyt hän tuli kertonneeksi näin tärkeästä asiasta meille muille! Menimme yhdessä katsomaan, jos vieras olisi vielä paikalla. Tapasimme ison siilin, joka tuhahtaen käänsi selkänsä ja painui naapurin puolelle pensaaseen. Kävin heti hakemassa sisältä vettä lautaselle sekä kissan kuivaruokaa veteen kastettuna ja jätin ne lähelle siilin olinpaikkaa. Seuraavana aamuna sekä vesi että ruuat olivat kadonneet.<br />
<br />
Halusin tietää, kulkeeko siili pihalla vai syökö joku muu tarjotut ruuat, joten viritin riistakameran kuvaamaan ruokintapaikkaa. Kuvista vahvistui, että ruokailija oli kuin olikin siili. Kovin komeita otoksia kamera ei hämärässä liikkuvasta siilistä saanut aikaan, mutta sen piikikäs hahmo kuvissa kuitenkin esiintyy. Paikalla käy myös joskus kissoja, mutta ruuat ovat jo hävinneet siilin uumeniin ennen kattien vierailua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-j9BbCwfwshw/WyLKXwiL_cI/AAAAAAAAFbg/WsIathhT0ng9NyX0b0Jd83wY7gEZgMDygCEwYBhgL/s1600/IMAG1362.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-j9BbCwfwshw/WyLKXwiL_cI/AAAAAAAAFbg/WsIathhT0ng9NyX0b0Jd83wY7gEZgMDygCEwYBhgL/s320/IMAG1362.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Öinen ruokavieras</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-v5Q92MuuaVo/WyLKaL4rDkI/AAAAAAAAFbk/FDspEqWpnVcLdKUBvvtbMbBAzXm1l7OegCEwYBhgL/s1600/IMAG1303.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://3.bp.blogspot.com/-v5Q92MuuaVo/WyLKaL4rDkI/AAAAAAAAFbk/FDspEqWpnVcLdKUBvvtbMbBAzXm1l7OegCEwYBhgL/s320/IMAG1303.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Naapurin kissa piilokamerassa</td></tr>
</tbody></table>
Vesi ja ruoka tulee näin kuivana aikana varmasti tarpeeseen. Toivon siilin pysyvän meidän ja naapurien pihoilla ja jättävän isomman kadun ylittämisen tekemättä. Tämä toive lienee turha, sillä siilit liikkuvat isolla aluella ja voivat kulkea yössä useita kilometrejä. Pidän ruokaa ja kuitenkin tarjolla niin kauan kuin sille on tarvetta. Olen tulokkaasta kovin innoissani. Jos asukas pysyy maisemissa, täytyy miettiä talvipesän rakentamista. </div>
PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-44653090599754642542018-02-03T12:42:00.001+02:002018-02-03T12:42:53.319+02:00Nyt on taas se aika vuodesta, kun siemenpussit ilmestyvät kauppoihin. Valikoiman näkeminen alkaa kutkuttaa. Jospa tänä keväänä kasvattaisin tomaatin taimet itse. Ehkä kylväisin myös kasvihuonekurkkua? Minulla on pieni kasvihuone, siis tosi pieni, eikä sinne mahdu kovin montaa tomaattia, siksi olen monina vuosina ostanut tanakat taimet valmiina. Edellisellä kerralla, kun kasvatin taimet itse, sain honteloita ja kiemurtelevia kasveja, jotka tuottivat satoa vasta syksyllä. Mutta tänä vuonna voisin onnistua? Ehkä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-8_0uTnOaY5M/WnWRx41_ICI/AAAAAAAAEKQ/TsKB2E1TcCQCvjBNBEAS1rBeKz_EjmCsgCLcBGAs/s1600/DSC_3075.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="626" data-original-width="352" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-8_0uTnOaY5M/WnWRx41_ICI/AAAAAAAAEKQ/TsKB2E1TcCQCvjBNBEAS1rBeKz_EjmCsgCLcBGAs/s400/DSC_3075.JPG" width="223" /></a></div>
<br />
<br />
Siemenissä on jotain niin kiehtovaa. Pienessä pakkauksessa on kaikki tarpeellinen kasvin kasvua varten. Siinä on tieto, millainen kasvista tulee ja kuinka nopeasti se kasvaa. Siemen voi odottaa kuivassa vuosia ja lähteä sitten sateen tullen kasvamaan. Paikallaan olevalle kasville siemen on oiva keino saada sukunsa levittäytymään uusille elinalueille.<br />
<br />
Tämä kasvun ihme kietoo valtaansa ihmisiä keväisin. Päivä pidentyy ja valon määrä lisääntyy, ulkona on kuitenkin vielä lunta ja loskaa. Sisällä kylvetyt siemenet itävät ja tuovat mukanaan tunnun kevään etenemisestä ja lupauksen tulevasta kesästä. Taidan kylvää ensin vihanneskrassia ja sitten myöhemmin tomaatteja.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-59259257264395499552017-07-29T22:36:00.000+03:002017-07-29T22:37:47.420+03:00Kaarnikoita poimimassaTäällä Etelä-Suomessa kaarnikka eli variksenmarja ei ole yleisesti käytetty marja. Ihmiset eivät välttämättä edes tiedä sen olevan syötävä. Jotkut uskovat vakaasti kaarnikoiden olevan myrkyllisiä. Pieni musta ja kiiltävä marja saattaa näyttää epäilyttävältä, ehkä noidan pataan sopivalta. Todellisuudessa marja on miedon makuinen, lievästi hapokas.<br />
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-krtVBLkLEDU/WXzixd8EuHI/AAAAAAAAB_0/5XzYya7-eZgQt-wrMUQjtDJnL0iICoI-wCLcBGAs/s1600/20479457_1500379520005315_3161457405281614558_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="533" height="400" src="https://2.bp.blogspot.com/-krtVBLkLEDU/WXzixd8EuHI/AAAAAAAAB_0/5XzYya7-eZgQt-wrMUQjtDJnL0iICoI-wCLcBGAs/s400/20479457_1500379520005315_3161457405281614558_n.jpg" width="221" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Variksenmarja</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br />
<div>
Itse kasvi on ikivihreä varpu, lehdet ovat pienet ja neulasmaiset. Suomessa kasvaa kaksi eri variksenmarjalajia, eteläinen ja pohjoinen. Täällä etelässä varksenmarjat ovat kaksikotisia, tyttö-ja poikakasvit ovat siis erikseen. Kukat ovat tuulipölytteisiä, joten ei ole ihme, ettei marjoja aina tule. Pohjoisessa kaarnikat ovat yksikotisia, eli emit ja heteet löytyvät samoista kasviyksilöistä. Siksi marjojakin tulee enemmän ja varmemmin. Pohjoisessa marjoja on poimittu ja käyttety enemmän, koska saalis on ollut taattu. Suurin osa marjoista jää kuitenkin lintujen ruuaksi. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tänään olin kuitenkin onnekas ja löysin hämäläisestä kangasmetsästä runsaasti kaarnikoita. Niitä kannattaa popsia, jos vain sattuu apajille. Marjat sisältävät runsaasti flavonoideja, tummia kun ovat. Flavonoidit ovat aineita, jotka vaikuttavat kasvin väriin, makuun ja säilymiseen. Myös C-vitamiinia on enemmän kuin mustikassa. Kaarnikoista tehdään mehua ja hilloa. Niitä myös kuivataan ja myydään jauheena luontaistuotekaupoissa. Jauhoa voi sekoittaa puuroon tai smoothieen. Itse halusin käyttää marjat tuoreina ja saada kaikki nuorentavat ja piristävät terveysvaikutukset. Siksi päädyin puristamaan variksenmarjamehua. Se olikin oikein hyvää. Vaikutuksia ei ainakaan heti näkynyt. Pitänee suurentaa annosta.</div>
</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TBqUkyut8CI/WXzi8vZKTAI/AAAAAAAAB_4/v7JOIEqf1z45g0Vmtde0tF-HAmzVLpWwgCLcBGAs/s1600/20431287_1500379866671947_3973914398037856350_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="533" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-TBqUkyut8CI/WXzi8vZKTAI/AAAAAAAAB_4/v7JOIEqf1z45g0Vmtde0tF-HAmzVLpWwgCLcBGAs/s400/20431287_1500379866671947_3973914398037856350_n.jpg" width="221" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voimajuoma</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-42917674829364174002017-06-17T15:10:00.000+03:002017-06-17T15:11:39.329+03:00VoikukkaAamulla keräsin kilpikonnalleni Sulolle pihalta syötävää, Konna pitää piharatamosta, siankärsämöstä, horsmasta ja erityisesti voikukasta. Sulon kannalta paras herkutteluaika alkaa olla kohta ohi, sillä kukkivien voikukkien määrä on jo vähäinen. Sulo pitää erityisesti voikukan kukinnoista. Tämä keltainen herkku on tosiaan kukinto, joka koostuu sadoista pikkuisista kukista. Voikukka kuuluukin mykerökukkaisiin, joilla on kaikilla samoin koostunut kukinto. Muita mykerökukkaisia kasveja ovat esimerkiksi päivänkakkarat, kaunokit ja asterit.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-QtRGonMk1yw/WUUaWjcw-bI/AAAAAAAAB9c/dyt1sAU-N_kJtuMHsilOO_bWC3FfDQycQCLcBGAs/s1600/IMG_8328.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://2.bp.blogspot.com/-QtRGonMk1yw/WUUaWjcw-bI/AAAAAAAAB9c/dyt1sAU-N_kJtuMHsilOO_bWC3FfDQycQCLcBGAs/s400/IMG_8328.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kreikankilpikonna Sulo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Voikukka on puutarhojen sitkeä rikkaruoho. Sen pitkä juuri voi ulottua kymmenien senttien syvyyteen maan sisään. Jos kasvia kitkettäessä maahan jää pienikin juuren pala, kasvi kasvattaa siitä uudet lehdet. Kukinnosta muodostuu myös satoja siemeniä, jotka tuulen mukana leijailevat omilla laskuvarjoillaan uusille kasvupaikoille. Itse kitken voikukan pois vain kasvimaalta ja perennapenkeistä. Muualla voikukka saa rehottaa, pitäähän Sulolla olla syömistä, lehdetkin kelpaavat kukintojen puutteessa.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-DbFUiQvwe0w/WUUauMJ8AOI/AAAAAAAAB9g/VOiUd2Q17no6C0jO6okyFpi6txEsGh5zACLcBGAs/s1600/IMG_8339.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-DbFUiQvwe0w/WUUauMJ8AOI/AAAAAAAAB9g/VOiUd2Q17no6C0jO6okyFpi6txEsGh5zACLcBGAs/s320/IMG_8339.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siemenpallo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Voikukan lehtiä voisi ihminenkin syödä, kovin kitkeriltä ne vain mielestäni maistuvat. Sota-aikana voikukan juuria kuivattiin ja niistä valmistettiin yhdessä rukiin, ohran ja lantun kanssa kahvin korviketta. Kiinalaisessa lääketieteessä voikukkaa käytetään yrttilääkinnässä. Se ei ole ihme, sillä voikukka sisältää paljon C- ja A-vitamiinia, kalsiumia ja rautaa. Ei ihme, että Sulo on aina rautaisessa vedossa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-1HzXaElf8wg/WUUa5PVEudI/AAAAAAAAB9k/mDLBZimt37AfO1hHLwE-fyzffjXtdcQlgCLcBGAs/s1600/IMG_8336.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-1HzXaElf8wg/WUUa5PVEudI/AAAAAAAAB9k/mDLBZimt37AfO1hHLwE-fyzffjXtdcQlgCLcBGAs/s320/IMG_8336.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mykerökukkainen kukinto</td></tr>
</tbody></table>
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-69718554612928631272017-04-26T16:08:00.000+03:002017-04-26T16:09:39.615+03:00Takatalvi ruokintapaikallaTakatalvi on tullut tänä vuonna jo monta kertaa. Viimeksi sen voima koettiin Riihimäellä eilen. Lunta satoi suurina, märkinä hiutaleina. Se kerrostui pehmeäksi, valkeaksi viltiksi kaiken elollisen päälle. Harmitti, mutta eniten kävi sääliksi kevätmuuttajia.<br />
<br />
Olen jatkanut lintujen ruokintaa, koska sää on ollut kovin kylmää ja epävakaista. Ruokintapaikalla onkin riittänyt asiakkaita. Meillä lajisto ei ole kovin monipuolista, pääsiasiassa tiaisia ja pikkuvarpusia sekä puluja. Muuttolinnuista paikalla ovat olleet jo viikkoja mustarastas, punarinta ja peippo. Niillekin on vehnä maistunut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-zaLq5WlPcZ4/WQCaGN9RxkI/AAAAAAAAB8A/G1I0Mh7SAy4c2CzSF6E8hrNaVCISweVfQCLcB/s1600/IMG_6587.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://2.bp.blogspot.com/-zaLq5WlPcZ4/WQCaGN9RxkI/AAAAAAAAB8A/G1I0Mh7SAy4c2CzSF6E8hrNaVCISweVfQCLcB/s400/IMG_6587.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Punarinta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Tänä aamuna hieroinkin silmiäni, kun hangella hyppi ihan uusi tuttavuus. Eilinen lumisade oli ehkä yllättänyt järripeipot kesken muuttomatkan, sillä muutamia pariskuntia ruokaili innokkaasti lintulaudan alla, jonne pikkuvarpuset avuliaasti tiputtelivat jyviä ruokintamökistä.<br />
Suurin osa järripeipoista pesii Pohjois-Suomessa. Harvalukuisena se kuulemma eteläisessä Suomessakin majailee. Itse en ole sitä täällä Hämeessä nähnyt muutoin kuin muuttomatkoilla. Järripeippo on tavallisen peipon itäinen sukulaislaji. Se pesii Skandinaviasta aina Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella.Peipot syövät sekä hyönteisiä että siemeniä, joten ruokintapaikan antimet kelpaavat mukavasti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-u5pN_Y_KUiM/WQCZTbDBJCI/AAAAAAAAB74/12a78e3s8z0Tpvii12vgx3KPKvW6-3HyQCLcB/s1600/IMG_6583.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://4.bp.blogspot.com/-u5pN_Y_KUiM/WQCZTbDBJCI/AAAAAAAAB74/12a78e3s8z0Tpvii12vgx3KPKvW6-3HyQCLcB/s400/IMG_6583.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vasemmalla järripeippo, oikealla peippo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Samalle aamulle sattui vielä toinenkin uusi ruokailija, rautiainen. Sehän on yleinen lintu, mutta niin arka, että ruokintapaikalla en ole sitä koskaan aiemmin nähnyt. Rautiainen on pääasiassa hyönteissyöjä, mutta nyt lumen tulo oli pakottanut sen siemenravintoon. <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-xJbBYTiJ5hc/WQCaVdCrAbI/AAAAAAAAB8E/t3hyynMn2yUxJM6kBPAvsw-0LK-7gppYgCLcB/s1600/IMG_6592.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-xJbBYTiJ5hc/WQCaVdCrAbI/AAAAAAAAB8E/t3hyynMn2yUxJM6kBPAvsw-0LK-7gppYgCLcB/s400/IMG_6592.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rautiainen</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kaksi hienoa lintuhavaintoa samana aamuna oman keittiön ikkunasta. Oikein harmitti, kun jouduin lähtemään töihin ja jättämään kissan bongauspuuhiin. Se on varmasti nähnyt päivällä vaikka mitä harvinaisuuksia sillä välin kun mä olen ollut tienaamassa sille ruokarahaa!PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-28865686888135303502017-02-12T13:50:00.000+02:002017-02-12T13:51:32.693+02:00Tilhiä!Tänään ne saapuivat, tilhet. Tilhiparvi on yleensä syksyinen vieras pihallamme, mutta viime syksynä en niitä meillä nähnyt. Työpaikan pihassa, parinkymmenen kilometrin päässä, tilhiä oli marraskuussa runsaasti. Siksi ajattelinkin, että työhtöpäät ovat käyneet visiitillä päivällä, kun ole ollut poissa. Hämmästys olikin aikamoinen, kun huomasin ison tilhiparven pihan ruokintapaikalla aamupäivällä. Vierailu ei kestänyt kauan, mutta muutaman kuvan sain silti ikkunan läpi napattua.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Cr9GjlW7cdk/WKBJQaMcvWI/AAAAAAAAB5U/b_K5uvfD1W0p7MvJW24v6NcdDLru99WqwCLcB/s1600/IMG_6473.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://4.bp.blogspot.com/-Cr9GjlW7cdk/WKBJQaMcvWI/AAAAAAAAB5U/b_K5uvfD1W0p7MvJW24v6NcdDLru99WqwCLcB/s400/IMG_6473.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Tilhi on metka lintu. Se on hieman tavallista pikkulintua suurempi ja suomalaiseksi havumetsien asukkaaksi aika värikäs. Löytyyhän puvusta hieman keltaista ja punaistakin. Päässä on myös työhtö, jota lintu voi nostaa ja laskea. Kaikkein huomiotaherättävin piirre on kuitenkin sen mieltymys lajitovereihinsa. Tilhi ei liiku yksin, sillä on aina kymmeniä, ellei satoja lajitovereita mukanaan. Tilhiparven myös huomaa, sillä mitään hiljasta väkeä ne eivät ole. Korviahuumava siritys täyttää ilman, kun tihijoukkio asettuu puun oksille tähystämään. Tihien jutustelua voi kuunnella <a href="http://areena.yle.fi/1-3551516">Ylen Areenasta</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ccTyEBV-MK8/WKBJseWEa-I/AAAAAAAAB5c/YFI0lvp-MN4BP2VvmSDWqsVBtR9-PbRQwCLcB/s1600/IMG_6450.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://1.bp.blogspot.com/-ccTyEBV-MK8/WKBJseWEa-I/AAAAAAAAB5c/YFI0lvp-MN4BP2VvmSDWqsVBtR9-PbRQwCLcB/s400/IMG_6450.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Pohjois-Suomi on tilhien pesimäaluetta. Kesällä ne syövät hyönteisiä, mutta heti marjojen kypsyttyä siirtyvät nokkimaan niitä. Kun marjat on omilta kotiseuduilta syöty, ne siirtyvät ruuan perässä kohti etelää. Pihlajanmarjat, ruusunmarjat ja puihin jäänet omenat kelpaavat hyvin. Aina kun puut on putsattu marjoista, siirrytään seuraaville apajille. Vaellusmuutto voi ulottua huonoina marjavuosina aina Välimerelle asti. Paluumuuttoa tapahtuu maaliskuulta lähtien. Olivatkohan nämä tämänpäiväiset vieraat aikaisia paluumuuttaja? Monissa lähteissä kerrotaan tilhien syövän marjojen puutteessa puiden silmuja ja jopa pajunkissoja. Meillä nämä vieraat ovat kuitenkin käyneet ihan lintulaudan alapuolella syömässä vehnää ja kauraa, jota muut linnut ovat ylenkatsoneet ja pudotelleet maahan. Tilhille näytti maistuvan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/--Nyb7kS1hcQ/WKBKNpIayZI/AAAAAAAAB5k/YufBwJ26DBUFcS7wFhHFir-KzBrBQaYVgCLcB/s1600/IMG_6444.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://1.bp.blogspot.com/--Nyb7kS1hcQ/WKBKNpIayZI/AAAAAAAAB5k/YufBwJ26DBUFcS7wFhHFir-KzBrBQaYVgCLcB/s320/IMG_6444.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-53498722032095743292016-10-11T17:46:00.001+03:002016-10-11T17:49:02.956+03:00Liero!<br />
Sateen jälkeen asfaltilla näkee usein kiemurtelevan matoja. Ne ovat nivelmatoihin kuuluvia lieroja. Niistä kaikkein tunnetuimmat lienevät kasteliero, tunkioliero ja onkiliero. Lierolajeja Suomessa on ainakin 16 ja niitä on vaikea silmämääräisesti erottaa toisistaan. Lieroilla on paksumpi kohta, vyö, jonka molemmin puolin on jaokkeita. Näiden jaokkeiden määrä on tärkeää tietää, jos aikoo määrittää lieron lajin. Kastelierot eli kastemadot ovat kookkaita matoja, voivat kasvaa jopa 30 cm pituisiksi. Tunkiolierot taas ovat pieniä, korkeintaan 5cm pitkiä. Niitä kasvatetaankin kalansyöteiksi, lemmikkieläinten ruuaksi ja kompostorin työläisiksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-f_cN-h9N4ls/V_z6PTt9voI/AAAAAAAAB24/HEYBSH3Yy50wG5oMvJrG2_nMPA3IA76AACLcB/s1600/kasteliero.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-f_cN-h9N4ls/V_z6PTt9voI/AAAAAAAAB24/HEYBSH3Yy50wG5oMvJrG2_nMPA3IA76AACLcB/s320/kasteliero.jpg" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kasteliero, Wikipedia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Madot ovat mielenkiintoisia eläimiä. Niillä ei ole selkärankaa, aivoja, silmiä tai keuhkoja. Ne hengittävät ihonsa läpi ja tuntevat maan värähtelyjä herkällä ihollaan. Silmien puuttumisesta huolimatta lierot aistivat valoa. Ne eivät pidä ultraviolettisäteilystä ja pyrkivät siltä suojaan maan alle. Madot syövät tiensä läpi maan ja näin ilmastoivat maaperää tekemillään tunneleilla. Maahan pudonnut kuollut kasviaine on lierojen ravintoa ja ne popsivat mielellään syksyllä pudonneet lehdet.<br />
<br />
Lierot ovat kaksineuvoisia. Siis tyttöjä ja poikia samanaikaisesti. Tämä helpottaa lisääntymistä. Mato ei kovin usein kohtaa toista matoa, joten on kätevää, jos molemmat voivat parittelun jälkeen munia. Niin, madot siis munivat ja munista kuoriutuu pikkuruisia matoja. Madon sukupuolielimet ovat paksumman kohdan, vyön, molemmin puolin, joten lisääntyminen itsekseen ei ole kovin helppoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-CDGqNXqb92Y/V_z6a2yW5VI/AAAAAAAAB28/xv8gpKGQtLICSDZwSmspqhEq34BOLVIcACLcB/s1600/madonvy%25C3%25B6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="192" src="https://4.bp.blogspot.com/-CDGqNXqb92Y/V_z6a2yW5VI/AAAAAAAAB28/xv8gpKGQtLICSDZwSmspqhEq34BOLVIcACLcB/s320/madonvy%25C3%25B6.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lieron vyö, klitellum, Wikipedia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Sateen jälkeen madot ovat tiellä, koska niiden käytävät ovat täyttyneet vedestä ja madot ovat joutuneet evakkoon. Koska niillä ei ole silmiä, ne eivät tiedä, minne ovat matkalla ja joutuvat siksi harhaan asfaltille. Jos niillä käy tuuri, ne luikertelevat kohti nurmikkoa ja pääsevät kaivautumaan. Huonolla onnella ne liiskautuvat tai kuivuvat tien pintaan. Komea kasteliero saa minut pysähtymään ja poimimaan madon jalkakäytävältä nurmikolle. Suurella lierolla voi olla ikää jopa 10 vuotta, melkoinen saavutus madolle, kun pikkulinnutkin elävät vain muutaman vuoden.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-4172629360350233502016-07-17T20:58:00.002+03:002016-07-17T21:17:59.025+03:00Säilöntää<br />
Kurkku lienee peräisin Aasiasta, mutta erilaisia lajikkeita kasvatetaan ympäri maailmaa. Avomaankurkkua voidaan Etelä-Suomessa kasvattaa ihan paljaan taivaan alla, lämpiminä ja kosteina kesinä satoa voi tulla reilustikin. Kasvihuoneessa kasvatetaan pitkää kasvihuonekurkkua, joka ei tarvitse pölytystä.<br />
<br />
Kurkun satokausi on kasvihuonessani edennyt siihen pisteeseen, että tarjonta ylittää kysynnän. Kasvatan myös avomaankurkut kasvihuoneessa, jotta lehtokotilot eivät pääse niillä herkuttelemaan. Siispä satoa tulee joskus aika runsaasti. Perhe syö kurkkua jokaisella aterialla, yleensä myös välipaloilla, mutta ylituotantoa tulee silti. Omaa tuotantoa ei raaski millään kantaa kompostiin, joten on ryhdyttävä säilömään!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-ztq63U_5nOo/V4vF1yyQLRI/AAAAAAAABz4/bc8mGMBJ7CUKZXuj1gcJTs3tGs9YqMX9gCLcB/s1600/IMG_7994.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-ztq63U_5nOo/V4vF1yyQLRI/AAAAAAAABz4/bc8mGMBJ7CUKZXuj1gcJTs3tGs9YqMX9gCLcB/s320/IMG_7994.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neljä kurkkua on kilo!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
En ole mikään talousihme, eikä tämä ole mikään ruokablogi, mutta jos minä onnistun kurkkusalaatin teossa, onnistuvat siinä muutkin. Olen tehnyt salaattia tällä samalla ohjeella monta vuotta. Se säilyy jääkaapissa hyvin, jos sitä on tarve säilyttää. Meillä se tekee kauppansa aika nopeasti.<br />
Tarvitaan kilo avomaankurkkuja, pari sataa grammaa sipulia sekä yksi paprika. Lisäksi vajaa desi väkiviinaetikaa, reilu ruokalusikallinen sinapinsiemeniä, saman verran merisuolaa ja pari sataa grammaa hillosokeria.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-cpcqNy4Qu7w/V4vF6MTYDAI/AAAAAAAABz8/8cgSfhS0YCABhhiHIUoqntXRB2_e3Lc6gCEw/s1600/IMG_7997.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-cpcqNy4Qu7w/V4vF6MTYDAI/AAAAAAAABz8/8cgSfhS0YCABhhiHIUoqntXRB2_e3Lc6gCEw/s320/IMG_7997.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvasta puuttuu etikka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Kurkut ja paprika kuutioidaan, sipuli silputaan. Kaikki aineet, paitsi hillosokeri, laitetaan kattilaan ja keitellään lyhyesti. Sitten lisätään hillosokeri ja keitellään vähän enemmän, ehkä vartin verran.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-_ZuR4iYpO-8/V4vF-EEVM2I/AAAAAAAAB0A/K8SSkGQCJngfDd3pozdlqzhXUpTx_xR4QCEw/s1600/IMG_8000.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-_ZuR4iYpO-8/V4vF-EEVM2I/AAAAAAAAB0A/K8SSkGQCJngfDd3pozdlqzhXUpTx_xR4QCEw/s320/IMG_8000.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Lasipurkit ja kannet pestään hyvin ja kuumennetaan uunissa, jotta pöpöt kuolevat. Salaattikeitosta jäähdytellään vähän ja sitten purkitetaan lämpimiin lasipurkkeihin. Kannet suljetaan hyvin. Jäähdytellään purkit ja ladotaan jääkaappiin. Maistellaan vaikka kasvis- tai lihapullien seurana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-de2lFPnd19I/V4vGCduOthI/AAAAAAAAB0E/Hmz1vcyFJXY8bamcXZDLPAcTbomTobZBACEw/s1600/IMG_8004.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-de2lFPnd19I/V4vGCduOthI/AAAAAAAAB0E/Hmz1vcyFJXY8bamcXZDLPAcTbomTobZBACEw/s320/IMG_8004.JPG" width="240" /></a></div>
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-76327491458812264082016-06-27T15:51:00.001+03:002016-06-27T15:52:05.136+03:00Mansikoita, mansikoita...Ne ovat taas täällä! Punaiset ja herkulliset epähedelmät, mansikat. Luonnonvaraiset ahomansikat ovat kypsyneet aurinkoisilla paikoilla jo ennen juhannusta, mutta nyt sato alkaa olla parhaimmillaan. Ahomansikoiden suuremmat sukulaiset, puutarhamansikat vasta kypsyttelevät suuria marjojaan. Niiden satokausi jatkuu lajikkeesta ja säätiloista riippuen useita viikkoja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-RsSCcvclDEc/V3EgPHd9xLI/AAAAAAAAByo/FDgW2Ho-zjIyG5thQfCSLWYR-cv9mu1ygCLcB/s1600/IMG_7980.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-RsSCcvclDEc/V3EgPHd9xLI/AAAAAAAAByo/FDgW2Ho-zjIyG5thQfCSLWYR-cv9mu1ygCLcB/s320/IMG_7980.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ahomansikka</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Mansikka kuuluu ruusukasveihin. Niitä kasvaa lauhkeassa ilmastossa ympäri maailmaa. Mansikan lehdet ovat kolmilehdykkäiset ja kukat valkoiset. Ahomansikka kukkii toukokuussa. Pölytyksen jälkeen kukkapohjuksesta alkaa muodostua pohjushedelmä. Tavalliset hedelmät eli marjat muodostuvat kukan emin sikiäimestä, niissä siemenet kasvavat hedelmän sisälle, kuten vaikka omenalla tai mustikalla. Mansikalla siemenet ovat pohjushedelmän päällä, siksi mansikka ei biologisesti ole hedelmä, vaan epähedelmä. Mansikka lisääntyy näistä pienistä siemenistä, mutta erityisen nopeasti se levittäytyy rönsyjen avulla. Ohuen varren päähän kasvaa uusi, pieni mansikkakasvi, joka juurtuu paikalleen ja alkaa tuottaa omia siemeniä ja rönsyjä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-CXOH-qM_2wA/V3EQnJwZEII/AAAAAAAAByY/8XDC1BPHsuoq2YoQdtxTN-h76GCHPh_kgCLcB/s1600/IMG_3684.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-CXOH-qM_2wA/V3EQnJwZEII/AAAAAAAAByY/8XDC1BPHsuoq2YoQdtxTN-h76GCHPh_kgCLcB/s320/IMG_3684.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Epähedelmässä siemenet pohjushedelmän päällä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Hedelmä tai ei, niin herkullisia mansikat ovat. Ahomansikoita syödään yleensä suoraan kasvupaikalta tai kerätään pieniä määriä heti kohta nautittavaksi viilin tai maidon kera. Vielä vuosisata sitten ahomansikat olivat haluttuja kauppamarjoja, joita saattoi ostaa torilta. Puutarhamansikoiden viljelyn yleistyminen on lopettanut ahomansikoiden kaupallisen poimimisen. Ahomansikat eivät myöskään kestä kuumentamista, joten ne on parastakin nauttia suoraan ulkosalla. Näistä marjoista alkaakin otollinen ulkoruokintakausi. Seuraavaksi kypsyvät mustikat, sitten vadelmat, viinimarjat, omenat, luumut, puolukat... Piha ja lähimetsä ovat herkkuja pullollaan. Satoisaa ja maukasta kesää kaikille!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-Z85LRfrOUnE/V3EgTcQ-NQI/AAAAAAAAByw/FuT8Q201PHEtdK5BCZ-UdR-XMTI_om8OQCKgB/s1600/IMG_7983.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-Z85LRfrOUnE/V3EgTcQ-NQI/AAAAAAAAByw/FuT8Q201PHEtdK5BCZ-UdR-XMTI_om8OQCKgB/s320/IMG_7983.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nam nam</td></tr>
</tbody></table>
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-35631229104231087442016-05-29T20:41:00.000+03:002016-05-29T20:42:36.046+03:00Kielojen aikaanKielojen kukinta on täällä Suomen eteläosissa jo hyvässä vauhdissa. Voimakasta tuoksua ei voi olla huomaamatta niillä alueilla, missä kielokasvustot levittäytyvät laajalle. Kielo kasvaa monenlaisissa paikoissa aina kalliolta lehtometsiin asti. Ehkä sen laaja levittäytyminen on tehnyt kasvista niin tunnetun ja suositun.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-RoLqawA-b14/V0smxC-W3AI/AAAAAAAABxI/GP2RLpLgHUMzaHD2RUuk0OlN6Z4pB5iMwCKgB/s1600/IMG_3325.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://2.bp.blogspot.com/-RoLqawA-b14/V0smxC-W3AI/AAAAAAAABxI/GP2RLpLgHUMzaHD2RUuk0OlN6Z4pB5iMwCKgB/s320/IMG_3325.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Kielo on Suomen kansalliskukka ja yhdistetty usein kauneuteen ja viattomuuteen kenties valkoisen värinsä vuoksi. Sitä pidetään myös monissa maissa kevään airueena ja esimerkiksi Ranskassa se on perinteinen vappukukka. Hajuvesiteollisuus käyttää vielä jonkin verran aitoa kieloa, vaikka sen tuoksua on osattu valmistaa keinotekoisesti jo vuosisadan. Koko kasvi on myös hyvin myrkyllinen. Sen nautiskelu voi aiheuttaa sydänoireita. Myrkyllisyydestään huolimatta kieloa on käytetty aiemmin myös monenlaisissa lääke- ja rohdosvalmisteissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-j7L3e38Kdcs/V0sojTbt3XI/AAAAAAAABxM/JQKfmDeEiKIcpevIBoyBfUWWRuXogPRewCKgB/s1600/120px-Convallaria_majalis_0003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-j7L3e38Kdcs/V0sojTbt3XI/AAAAAAAABxM/JQKfmDeEiKIcpevIBoyBfUWWRuXogPRewCKgB/s320/120px-Convallaria_majalis_0003.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kielon marjat Wikipediasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Suurikin rykelmä kieloja voi itseasiassa olla vain yksi kasvi, jonka maavarresta on putkahdellut reilusti kukintoja ja lehtiä. Pökerryttävä tuoksu houkuttelee paikalle hyönteisiä, jotka mesilahjan toivossa pölyttävät kielon kukat. Mettä kukissa ei kuitenkaan ole, vaan kasvi huijaa hyöteisiltä pölytyspalvelun. Melko katalaa, sanoisin. Kesän kuluessa kukasta kehittyy marja, jonka suojassa siemenet kypsyvät. Marjat muuttuvat syksyä kohden vihreistä oransseiksi ja hohtavat houkuttelevina kuihtuneiden lehtien keskellä. Myrkkymarjat kelpaavat hyvin ravinnoksi linnuille ja pikkujyrsijöille, Niihin myrkyt eivät vaikuta samoin kuin meihin ihmisiin. Popsiessaan marjoja linnut tulevat kuljettaneeksi kielon siemet uusille kasvupaikoille. Siemen kun ei linnun ruuansulatuksessa vahingoitu, vaan tipahtaa ulosteläjän kera maahan. Sitten vain kevättä odottelemaan, jotta itäminen pääsee vauhtiin.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-24255281043605391342016-04-09T18:41:00.002+03:002016-04-09T18:41:57.268+03:00Vuokkojen sukua tai sitten eiKevät on taas huomaamatta hiipinyt talven selän takaa esiin. Sinivuokot ojentelevat kukkiaan aurinkoisilla rinteillä ja viikolla huomasin jo pari aikaista valkovuokkoakin nupullaan. Nämä kaksi vuokkoa ovat meille suomalaislle varmasti ne tutuimmat.<br />
<br />
Taksonomiselta kannalta valkovuokko ja sinivuokko eivät välttämättä kuuluu samaan sukuun. Vuokot ovat leinikkikasveja ja niihin kuuluvat kiistatta valkovuokko sekä keltavuokko. Sinivuokko luokitellaan joskus Hepatica-sukuun ja kangasvuokko Pulsatilla-sukuun. Vuokkojen sukulaisuutta on tutkittu pitkään ja hartaasti, apuna on käytetty DNA tutkimustakin, mutta yksimielisyyttä ei kasvitietelijöiden piirissä ole saatu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-EOxJx6QGPOA/VwkhEVd0ccI/AAAAAAAABv8/Vfb4THsY9CgFlbxrce2Q1xFNtkYfy69DQ/s1600/hepatica-.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-EOxJx6QGPOA/VwkhEVd0ccI/AAAAAAAABv8/Vfb4THsY9CgFlbxrce2Q1xFNtkYfy69DQ/s320/hepatica-.jpg" width="228" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Sinivuokko on kevään aikainen kukkija. Se viihtyy niin lehdoissa kuin kuusimetsissäkin. Sinivuokko ei nimestään huolimatta ole aina sininen. Kukka voi olla valkoinen, violetti, punertava tai jotain näiden väliltä. Terälehtiä kukassa on tavallisimmin kuusi, mutta määrä saattaa olla monikertainenkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-pWYLWhu0-KE/VwkhKWYuKgI/AAAAAAAABwA/WR7Dw8LQSiQNir6BtZQlCPgH7W0Sj-14w/s1600/Hepatica_nobilis.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://2.bp.blogspot.com/-pWYLWhu0-KE/VwkhKWYuKgI/AAAAAAAABwA/WR7Dw8LQSiQNir6BtZQlCPgH7W0Sj-14w/s320/Hepatica_nobilis.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kolmilehdykkäiset lehdet talvehtivat vihreinä, jolleivät rusakot popsi niitä kitoihinsa, kuten pihallamme käy joka vuosi. Sinivuokko on ollut osittain rauhoitettu, eikä sitä tietenkään saisi siirtää metsästä puutarhakasviksi. Näin ihmiset ovat kuitenkin ennen toimineet, joten vanhojen talojen puutarhoissa sinivuokkoa ihan yleisesti esiintyy.<br />
<br />
Sinivuokot levittäytyvät ympäristöönsä vähitellen. Kasvilla ei ole maavartta kuten valkovuokolla, vaan sinivuokon siemeniä levittävät muuraraiset. Muurahaisia houkuttaa siemenen kärjessä oleva rasvainen lisäke, jonka ne syövät. Kaikki siemenet eivät päädy pesään asti, vaan työläinen saattaa ahmia herkun jo matkalla. Sitten siemenen voikin helposti unohtaa polun varteen. Näistä pudonneista siemenistä kasvaa hyvällä onnella seuraavana vuonna uusi kasvi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-MatITdDvMWE/VwkhA2BupWI/AAAAAAAABv4/gm19JZNPJYAIadKLdSnevQ6dtwbIxss0A/s1600/sinivuokko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://2.bp.blogspot.com/-MatITdDvMWE/VwkhA2BupWI/AAAAAAAABv4/gm19JZNPJYAIadKLdSnevQ6dtwbIxss0A/s320/sinivuokko.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-51492621916910291922016-02-27T18:48:00.000+02:002016-02-27T18:48:58.690+02:00Tuholaisia?<br />
<br />
<br />
Kissa löysi lattialta kovakuoriaisen. Hyönteinen onnistui pakenemaan kynnyksen alle piiloon. Kissa nuuhki lattianrakoja turhautuneena. Katti unohti kuoriaisen, mutta itseäni se jäi mietityttämään. Nythän eletään helmikuun loppua, lunta on maassa ja pakkastakin ulkosalla. Ei siis ihan kovakuoriaisten paras ilmaantumissesonki. Onkohan kyseessä joku ihrakuoriaisiin verrattavissa oleva tuholainen, joka saa aikaan ruokakomeroiden suursiivouksen? Tai vielä pahempaa, joku joka sukulaisineen syö talomme muruiksi, kuten termiitit.<br />
<br />
Nostin kynnystä ja löysin kiiltävän sinisen, pitkäsarvisen kovakuoriaisen. Sillä oli pituutta reilu sentti ja leveyttä puolisen senttiä. Jostain aivojeni syövereistä purkautui esiin opiskeluaikaisia muistoja lajintuntemuskursseilta ja tunnistin otuksen sarvijääriin kuuluvaksi papintappajaksi. Netin syövereistä löytyi asialle vahvistus. Tuholainen tämä hyönteinen on, mutta vain melko tuoreessa kuorellisessa puutavarassa. Aikuinen kuoriainen munii munansa havupuun kuoren alle, jossa toukat kuoriutuvat. Ne syövät puun nilakerrosta ja tekevät siihen käytäviä.Talomme vanhaa puuta eivät papintappajat siis havittele syödäkseen. Se oli hyvin huojentava tieto. Elukat ovat tulleet meille luultavasti takkapuiden mukana.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-xUfTCEV8sJs/VtHSdv2_MhI/AAAAAAAABvY/sBFFUTa1IsE/s1600/pappi.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://1.bp.blogspot.com/-xUfTCEV8sJs/VtHSdv2_MhI/AAAAAAAABvY/sBFFUTa1IsE/s320/pappi.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Papintappaja Wikipediasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Papintappaja kuulostaa kovin hurjalta pedolta. Eräs tarina nimen synnystä juontaa keskiajalle, jolloin kyseinen kuoriainen on kuuleman mukaan kaivautunut papin korvaan, aiheuttanut sinne tulehduksen ja lopulta pappipolon kuoleman. Täytynee nyt laittaa korvatulpat yöksi, jotta vältyn keskiaikaisen papin kohtalolta.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-68453352802525259322015-12-12T11:59:00.000+02:002015-12-12T12:01:31.145+02:00JoulutähtiJoulukukat ovat olleet kaupoissa jo pari kuukautta. Hyasintit tosin ovat tainneet ilmestyä vasta joulukuun myötä, mutta joulutähtiä aletaan kaupata jo lokakuun lopulla. Joulutähti on usein tarkoitettu kestämään vain joulunajan ja päätymään sitten kompostiin. Monet kasveista eivät toki kauempaa pienissä muoviruukuissa eläisikään. Jos joulutähden saa selviämään loppiaiseen asti, sillä voi olla mahdollisuuksia elää pidempäänkin. Muoviruukku pitää vaihtaa pois ja lisätä hyvää multaa. Punaiset lehdet karisevat pois, mutta uusia vaaleanvihreitä kasvaa tilalle. Joulukukasta tulee ihan kelvollinen viherkasvi.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-dH4uup6Zngg/VmvpQ2qC1cI/AAAAAAAABuU/9Jmh0DbE1DI/s1600/joulut%25C3%25A4hti1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-dH4uup6Zngg/VmvpQ2qC1cI/AAAAAAAABuU/9Jmh0DbE1DI/s400/joulut%25C3%25A4hti1.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulukukkia puutarhalla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Joulutähti kuluu tyräkkikasveihin ja elää luonnonvaraisena Väli-Amerikassa. Sitä käytetään koristekasvina ympäri maailmaa. Lämpimillä seuduilla joulutähti tai tähtilatva on suosittu puutarhojen koristekasvi. Se voi kasvaa jopa kolmemetriseksi puuksi tai pysyä hieman matalampana pensaana. Kanariansaarilla ja Espanjan Aurinkorannikolla monet ovat törmänneet näihin suuriin joulutähtiin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-1GIW4eAo0DA/VmvpgWQ4jsI/AAAAAAAABuc/ckloiKk5ixk/s1600/joulut%25C3%25A4hti3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://4.bp.blogspot.com/-1GIW4eAo0DA/VmvpgWQ4jsI/AAAAAAAABuc/ckloiKk5ixk/s400/joulut%25C3%25A4hti3.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulutähtipensas Wikipediasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Joulutähti on lyhyenpäivän kasvi. Se kukkii silloin, kun päivän pituus on korkeintaan kymmenen tuntia. Juuri sopiva joulunajan kasvi siis meille. Kukka on pieni ja keltainen. Ylimmät suojuslehdet sensijaan ovat kirkkaanvärisiä, luonnossa punaisia. Puutarhoilla kasvatetaan monenvärisiä joulutähtiä, valkoisista pinkkeihin ja lähes oransseihin. Suosituin väri on kuitenkin yhä perinteinen punainen.<br />
<br />
Jos joulutähti on selvinnyt viherkasvina seuraavaan jouluun, voi sen kukittamista yrittää. Lokakuun alkupuolella pitää huolehtia siitä, ettei kasvi saa valoa kymmentä tuntia enempää vuorokaudessa. Ei myöskään keinovaloa. Käytännössä kasvi pitää huputtaa laatikolla tai laittaa komeroon kymmenen valotunnin jälkeen. Ja tietysti ottaa valoisaan taas seuraavana päivänä kymmeneksi tunniksi. Kova urakka siis. Itse en ole saanut joulutähteä kukkimaan uudelleen, mutta jotkut tuttuni ovat onnistuneet. Ylimmät lehdet punertuvat, mutta eivät tule yhtä kirkkaiksi kuin puutarhoilla. Lehdet ovat myös pienemmät kuin ensimmäisenä vuonna.<br />
<br />
Ajattelin taas tänä vuonna yrittää joulutähden elvyttämistä viherkasviksi. Perheen kissa saattaa olla asiasta toista mieltä. Kasvin myrkyllinen maitiasneste hieman epäilyttää, mutta muut kissanomistajat sanovat kattien jättävän joulutähden rauhaan. Täytynee sijoittaa kasvi jonnekin korkeammalle, kollin ulottumattomiin.<br />
<br />
Mukavaa joulunaikaa kaikille <3PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-73645561564649610952015-10-30T18:46:00.000+02:002015-11-05T17:04:08.542+02:00Halloweenin aikaanOlen vähän niinkuin Tenavien Eppu, odotan suurta kurpitsaa. En usko sen saapuvan halloweenin aikaan taikomaan minulle karkkeja. Sensijaan kylvän keväisin aina muutaman kurpitsan siemenen ja toivon niistä kasvavan minulle sen kaikkien aikojen suurimman kurpitsan. Homma on aika huvittavaa, sillä en erityisesti pidä kurpitsan mausta. Itseasiassa kukaan perheestäni ei ole kurpitsaruokien suuri ystävä.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-uqRLzoNMtjk/VjOdhQeRJ7I/AAAAAAAABs4/HY48SLCpfz8/s1600/IMG_7718.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://2.bp.blogspot.com/-uqRLzoNMtjk/VjOdhQeRJ7I/AAAAAAAABs4/HY48SLCpfz8/s320/IMG_7718.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suurta kurpitsaa ei syödä!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
Kurpitsan kasvattaminen sensijaan on mukavaa ja yllätyksellistä. On mennyt vuosia, jolloin kasvimaalle ei ole ilmaantunut yhtään kurpitsaa. Kasvit ovat tehneet vain hedekukkia. Miksi näin joskus käy, on minulle mysteeri. Jonain vuosina kurpitsoita on ollut monta ja ne ovat kasvaneet isoiksi. Viime vuonna sain kasvatettua kaksi tosi suurta keltaista kurpitsaa, mutta joku kävi nyysimässä, varastamassa, pöllimässä ja luvatta haltuunottamassa niistä toisen. Sen suurimman tietysti. Silloin ketutti ihan oikeasti. Onneksi lopulta kuitenkin nauratti. Ihmisten pikkelsinhimo voi äityä todella pahaksi yöaikaan...<br />
<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-je72h4-odjw/Vi_FcwJxrMI/AAAAAAAABsU/vin_Z-h0cAE/s1600/IMG_6615.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="http://4.bp.blogspot.com/-je72h4-odjw/Vi_FcwJxrMI/AAAAAAAABsU/vin_Z-h0cAE/s320/IMG_6615.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Anastetun kurpitsa pienempi kaveri, melkein 10kg</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tänä vuonna kurpitsasato ei ollut kummoinen, mutta pari hedelmää kuitenkin kehittyi ihan mukaviin mittoihin. Pyhäinpäivän aattona niistä kaiverretaan lyhdyt. Halloweenia ei perheessämme muuten vietetä, mutta kurpitsalyhty pitää parvekkeelle saada. Pidän tarinasta, josta löytyy selitys lyhdyille. Siinä seikkailee omasta mielestään ovela mies, joka huijaa pirulaista muutamaan otteeseen ja päätyy lopuksi taivaltamaan loputtomasti maan päällä kuolemansa jälkeen ainoastaan kekäle valonaan. Kekälettä mies kantaa lantusta tehdyssä lyhdyssä. Ukolle käy siis kalpaten, taivaaseen hän ei pääse, mutta pirukaan ei miestä vaivoikseen huoli. Tällaista ketkua pitää ehdottomasti muistaa muutamalla kurpitsalyhdyllä ja suoda valoa hänen yksinäiselle taipaleelleen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-_T6rn7VueGs/VjOb6UxpdpI/AAAAAAAABso/w3Qn08E4gks/s1600/IMG_7722.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-_T6rn7VueGs/VjOb6UxpdpI/AAAAAAAABso/w3Qn08E4gks/s320/IMG_7722.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kylläpä naurattaa </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-87867888396185071412015-08-10T21:29:00.000+03:002015-08-10T21:30:35.360+03:00Kumma koiraIstun kotisohvalla ja kuuntelen toisella korvalla television uutisia. Toinen korva on sulkeutunut, maailmalla tapahtuu paljon asioita, joista en välittäisi olla tietoinen. Olen lomalla ja haluaisin kuulla ja nähdä vain mukavia asioita. Ajatuksissani vilkaisen ikkunasta ulos, sitten vilkaisen vielä toisenkin kerran ja hiivin lähelle ikkunaruutua. Ulkona omenapuun alla, paikassa, johon vien fasaanille jyviä, on mielenkiintoinen vieras. Jyviä maiskuttaa supikoira. Sillä ei näytä olevan hoppua mihinkään. Antaumuksella se etsii ruokintapaikalta jyviä ja välillä katselee rauhallisesti ympärilleen. Huutelen perheen paikalle. Nuoriso tömähtää ikkunaan, mutta supikoira ei säikähdä. Se ei ehkä näe ikkunasta sisälle ja hajua se ei meistä ikkunan läpi saa. Ruokailu kestää pitkään, jokainen jyvä löytää koiran suuhun. Se lähtee matkoihinsa vasta, kun on tarkistanut, ettei yhtään herkkujyvästä ole jäänyt jäljelle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-Kfllwp4wJUk/Vcjqwq7NfFI/AAAAAAAABrI/fuDowakoXbM/s1600/IMG_7518.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://3.bp.blogspot.com/-Kfllwp4wJUk/Vcjqwq7NfFI/AAAAAAAABrI/fuDowakoXbM/s400/IMG_7518.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Supikoira iltahämärässä pihamaalla</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<br />
Asumme kaupungissa, sen laidalla tosin. Muutaman sadan metrin päässä talostamme alkaa metsä. Pihalla vierailee rusakoita, oravia ja metsälintuja, mutta supikoiraa en ollut aiemmin pihamaalla nähnyt. Juttelin yllätysvieraasta naapurille, joka sanoi nähneensä kaksi supikoiraa joskus kevällä. Silloin oli varhainen aamu ja parivaljakko jolkutteli kohti metsää. Ilmeisesti koirat ovat käyneet pihoilla aiemminkin, mutta emme niitä hämärissä ole huomanneet. Nyt kun olen oikein vaaninut, olen nähnyt supikoiran pihallamme muutamana iltana. Naapuriin se ei mene, ilmeisesti talon koira on senverran pelottava.<br />
<br />
Nuorison mielestä on outoa, että supi on villieläin. Se näyttää jonkun kotikoiralta, onhan niitä erikoisemmankin näköisiä koirarotuja. Supikoira onkin Suomen luonnossa melko uusi laji. Se on kotoisin Itä-Aasiasta. Neuvostoliiton aikana niitä istutettiin lähelle Pietaria, josta eläimet lähtivät leviämään kaikkiin ilmansuuntiin, myös kohti Suomea. Istutusten tarkoituksena oli saada uusi turkiseläin metsästyksen kohteeksi. Suomessa supihavaintoja on tehty 1950-luvulta lähtien. Supikoirat ovat kaikkiruokaisia ja lisääntyvät hyvin, joten ne levittäytyivät muutamassa vuosikymmenessä lähes koko maahan, vain Lappi jäi valloittamatta.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-Cgu2b9bKhXY/VcjrYX2UW5I/AAAAAAAABrQ/Eq9bavBVA3I/s1600/800px-Nyctereutes_procyonoides_%2528Raccoon_dog%2529_fur_skin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="http://4.bp.blogspot.com/-Cgu2b9bKhXY/VcjrYX2UW5I/AAAAAAAABrQ/Eq9bavBVA3I/s320/800px-Nyctereutes_procyonoides_%2528Raccoon_dog%2529_fur_skin.jpg" width="209" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Supikoiran nahka Wikipediasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Koiraeläimeksi supi on aika hidas ja kömpelö. Se kulkee hellyttävästi lyllertäen eikä ehdi väistää autoja. Liikenne tappaa paljon supikoiria Suomessa. Supi elelee omassa luolastossaan ja nukkuu siellä talvisin muutaman kuukauden unet. Jos talvi on ankara, uni kestää pidempään, leutoina talvina se voi heräillä moneen otteeseen ja käydä ravinnonhankintamatkoilla ennen unien jatkumista. Luolasto voi olla ketun tai mäyrän vanha pesäverkosto tai aivan itse kaivettu. Voipa supi asettua piharakennuksen tai kesämökin allekin ja kaivella sinne pesäluolan, varsinkin, jos mökin omistaja suhtautuu supikoiraan ystävällisesti.<br />
<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-34220972826809967292015-06-30T16:08:00.001+03:002015-06-30T16:09:34.610+03:00Harakat huttua keittääPihalta kuuluu aikamoista säksätystä. Harakkavanhemmat opastavat poikasiaan harakkamaiseen elämään. Meidän tontilla on kuusi, jossa on ollut harakanpesä varmasti viisitoista vuotta. Sanotaan, että harakat eivät pesi uudelleen vanhoihin pesiinsä, vaan rakentavat vuosittain uuden asumuksen. En tiedä, ovatko meidän pihaharakat välillä purkaneet vanha pesän ja tehneet uudisrakennuksen tilalle, mutta harakkapesue on jokavuotinen tuttavuus pihamaalla. Syy tähän voi olla sopivien pesäpaikkojen puute. Meidän pihalla saa pesiä rauhassa, mutta kaupungilla on paikkoja, joissa harakanpesät rikotaan jo rakennusvaiheessa.<br />
<br />
Jonain vuosina poikasia on ollut pesässä neljäkin, viime vuonna vain yksi ainoa. Tänä kesänä poikasia on kaksi. Siinäkin riittää vanhemmilla puuhaa. Poikaset ovat jo kooltaan isompia kuin vanhempansa, mutta kärttävät niiltä ahnaasti ruokaa. Emoharakka yrittää välillä jättää poikaset etsimään itse ravintoaan, mutta lapset ovat sangen haluttomia näkemään vaivaa. Ne tepastelevat pelottomina nurmikolla ja pyyhkivät nokkiaan ruohoon. Isoa nokkaa voi myös kopisuttaa omenapuun runkoon tai sillä voi vähän käänellä ruohonleikkuujätettä. Pihalle on myös voinut jäädä ihmisiltä jotain mielenkiintoista ihmeteltävää, kuten puutarhakäsineet tai istutuskuokka. Kun emo tulee paikalle poikaset ryntäävät sen luo valittamaan äänekkäästi nälkäänsä. Tulee ihan omat jälkeläiset mieleen. Nälkä voi välillä on kaamea, vaikka jääkaapissa olisi ruokaa lämmitystä vailla.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-r_a9iq5VMhA/VZKUJM8W1uI/AAAAAAAABqg/40iWIjVxjxc/s1600/IMG_7483.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="300" src="http://2.bp.blogspot.com/-r_a9iq5VMhA/VZKUJM8W1uI/AAAAAAAABqg/40iWIjVxjxc/s400/IMG_7483.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toinen poikasista ikkunan läpi kuvattuna</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Harakkaperhe on mukava kesätuttavuus. Ne eivät ole milloinkaan olleet vihaisia poikasia suojellessaan, ainoastaan äänekkäitä. Vanhemmat harakat ovat myös hyvin arkoja. Jos ne huomaavat liikettä ikkunassa, lennähtävät ne heti pakoon. Poikasia taas ei vielä pelota mikään. Siksi niitä onkin mukava seurailla. Vanhemmat opettavat ne kyllä pian varomaan ihmisiä ja silloin tätä kaunista lintua pääsee ihailemaan vain salaa.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-53500429499103621842015-05-30T20:06:00.000+03:002015-05-30T20:09:20.059+03:00Artistina mustarastasAamuisin ja iltaisin on meidän pihalla konsertoi Herra Mustarastas. Toivoakseni kyseessä on sama kaveri, joka sinnitteli piharuokinnalla koko talven. Kovilla pakkasilla se pörhötti itsensä palloksi ja koetti jalkojaan nostellen nokkia mahdollisimman monta lintulaudalta pudonnutta jyvää. Lintulaudan orsille se ei osannut hakeutua ja joutui siksi kilpailemaan jyvistä fasaanien kanssa. Aina pakkasten kiristyessä ajattelin, miten se mahtaa yöstä selviytyä. Joka aamu Herra Mustarastas kuitenkin saapui sinnikkäästi aamujyville.<br />
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-jrgiuHN4dHg/VWnp28W_EvI/AAAAAAAABpo/kSY8HsOZVi0/s1600/IMG_5577.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://3.bp.blogspot.com/-jrgiuHN4dHg/VWnp28W_EvI/AAAAAAAABpo/kSY8HsOZVi0/s400/IMG_5577.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piharastas</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br />
<div>
Mustarastaista iso osa muuttaa talveksi etelämmäs, mutta jotkut jäävät kotikonnuille talvehtimaan. Suomessa talvehtiminen voi olla vaaralista, kovat pakkaset voivat tappaa lähes kaikki tänne jääneet yksilöt. Myös ruuan löytäminen on hankalaa. Jos talvi on leuto, tai pakkasjaksot eivät ole pitkiä, selviävät uhkarohkeat talvehtijat. Ne varaavat ensimmäisenä parhaat pesimisreviirit ja houkuttelevat viehättävimmät naaraat pesimispuuhiin. Myöhemmin saapuneet saavat tyytyä sekä reviirien että naaraiden osalta vähempään...</div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-3LPi55pyp_U/VWntQvL5kxI/AAAAAAAABp0/6g1W9knT-V8/s1600/mustarastas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="http://3.bp.blogspot.com/-3LPi55pyp_U/VWntQvL5kxI/AAAAAAAABp0/6g1W9knT-V8/s400/mustarastas.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Wikipedian kesäinen mustarastas</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Herra Mustarastas aloitti laulunsa maaliskuussa. Esiintymiset ovat vilkkaimmillaan aikaisin aamulla tai iltahämärissä. Saattaa se toki innostua vähän lauleskemaan päivisinkin. Suomesta löytyy varmasti muitakin kauniisti laulavia lintuja, mutta pidän eniten mustarastaan laulusta. Se on huilumaista ja pitkään jatkuvaa. Erityisesti pidän siitä, että lintu ei toista kaavamaisesti samaa laulunpätkää, vaan voi improvisoida ja muuttaa lauluaan. Jos se kuulee itseään miellyttäviä melodioita, ne saattavat siirtyä sen omaan esitykseen. Mustarastaan laulua voi kuunnella vaikka <a href="http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/kuuntele-mustarastas-on-syvantumma-huiluniekka/">Suomen luonnon sivuilta</a> tai kävelemällä johonkin rehevään lehtimetsikköön. Siellä voi kuulla muitakin rastaita, joiden lauluääni ei ehkä vedä vertoja niiden mustalle serkulle. Laulua jatkuu niin kauan, kun pesimispuuhiakin, kolmenkin poikueen verran. </div>
</div>
</div>
PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-63047705007187330662015-04-28T20:22:00.001+03:002015-04-28T20:23:01.098+03:00Ihana AulankoNaapurikaupungissa sijaitseva Aulanko tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Jotkut ajattelevat nimen kuullessaan golfkenttiä, jotkut kylpylähotellia ja toisille Aulanko tarkoittaa ulkoilualuetta. Minun Aulankoni on puistometsän alue lampineen ja lehtoineen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZIOyBaVHER0/VT--Kgc7MGI/AAAAAAAABow/GVqkJbjaWco/s1600/IMG_7241.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ZIOyBaVHER0/VT--Kgc7MGI/AAAAAAAABow/GVqkJbjaWco/s1600/IMG_7241.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkötorni avautuu vappuna</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Aulangon puistometsän historia juontaa 1800-luvulle, jolloin alueen osti Hugo Standertskjöld. Hän oli Hämeestä kotoisin ja halusi Helsingin talviasuntonsa rinnalle kesäpaikan. Tilan päärakennus sijaitsi nykyisen hotellin paikalla. Sitä korjailtiin ja laajennettiin, mutta mittavammat muutostyöt aloitettiin ympäröivillä alueilla. Maastoon luotiin englantilaista tyyliä oleva puisto joutsenlampineen ja tekosaarineen. Lampien paikalla oli aiemmin suota. Alueelle istutettiin paljon muualta tuotuja kasveja, rakennettiin huvimajoja, kiviaitoja, kivilinna ja myös komea näkötorni harmaagraniitista. Tämä urakka vei vuosikymmeniä, eivätkä suunnitelmat koskaan kokonaisuudessaan toteutuneet. Aulanko oli kuitenkin vain kesäasunto, joten ikäännyttyään Strandertsjöld luopui tilasta ja se siirtyi Hämeenlinnan kaupungin omistukseen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-ldzy8tf7dd4/VT--znk0nXI/AAAAAAAABo8/BE8lsuhOtiM/s1600/IMG_7237.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-ldzy8tf7dd4/VT--znk0nXI/AAAAAAAABo8/BE8lsuhOtiM/s1600/IMG_7237.JPG" height="320" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruusutemppeli, jonka ympärille ei koskaan rakentunut ruusulaaksoa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Nykyään puistometsän hoidosta vastaa Metsäntutkimuslaitos. Puisto on kaventunut ja muuttunut yhä enemmän luonnontilaiseksi. Monet Venäjältä tuoduista kasveista eivät ole kestäneet Suomen ilmastoa, mutta esimerkiksi pihta- ja douglaskuusia alueella kasvaa yleisesti. Säilynyt tulokaslaji on myös alppikello.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-9Lh3BD4F5Hs/VT-8xm4hXyI/AAAAAAAABoc/k1YQVdmZd18/s1600/alppikello(Soldanella_montana).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-9Lh3BD4F5Hs/VT-8xm4hXyI/AAAAAAAABoc/k1YQVdmZd18/s1600/alppikello(Soldanella_montana).jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alppikello, Wikipediasta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olen käynyt Aulangon puistometsässä lapsesta saakka. Teimme perheen kanssa sinne usein retken. Syynä tähän reissuun taisi olla se, että Aulangolle voi ajaa autolla suoraan päällystettyä tietä pitkin. Kumisaappaat saattoi jättää kotiin. Myöhemmin olen käynyt Aulangolla kavereiden ja omien lasteni kanssa, sekä monesti aivan yksin. Syynä käynteihin ei ole ollut niinkään itse puisto, vaikka se nykyisessä villiintyneessä tilassaan varsin viehättävä onkin, vaan näköalapaikalta avautuva maisema. Paras paikka Aulangolla on mielestäni näkötorni ja sen alapuolella oleva näköalatasanne. Molemmista avautuu yksi hienoimpia hämäläisiä maisemia. Siellä täytyy aina välillä käydä tarkistamassa, onko maakunnassa kaikki kohdallaan. Tämä on se maisema, missä minun mieleni lepää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-38Ms2bLVNC8/VT-93nwLAAI/AAAAAAAABoo/-lpSkw3Ng_w/s1600/IMG_7247.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-38Ms2bLVNC8/VT-93nwLAAI/AAAAAAAABoo/-lpSkw3Ng_w/s1600/IMG_7247.JPG" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kansallismaisema</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-36460401398940934392015-03-14T19:21:00.002+02:002015-03-14T19:25:29.050+02:00Kevättä ilmassaTänään haistoin kevään. Mielestäni se on yksi parhaimmista tuoksuista. Jotkut ovat sitä mieltä, että ulkona ei tuoksu kevät, vaan maatuneet lehdet, muta ja koiranpaska. Ehkä se onkin niin, mutta talven jälkeen tämä hajusekoitus on omiaan lähes sekoittamaan ihmisen pään. Kevään tuoksussa on lupaus tulevasta kesästä, kasvimaan kääntämisestä, nurmikon leikkuusta, retkistä lähiluontoon ja juoksulenkeistä metsäpoluilla. Iltaisinkin on jo niin valoisaa, että viikolla saattaa päästä ulos päivännäöllä töiden jälkeen. Lenkit valoisassa ovatkin aikamoista luksusta.<br />
<br />
Kevät on saavuttanut myös pihan asukkaat. Fasaanikukot töräyttelevät komeasti ja ajavat toisiaan takaa. Varikset rakentavat pesää johonkin lähistölle, ne valikoivat pihalla sopivia risuja ja ottavat mukaansa. Tänään näin myös pikkuvarpusen keräävän omenapuun alta rusakon karvaa nokkaansa. Pesän sisustus kai silläkin oli mielessä. Linnunpöntöissä käy kova vilske, kun tiaiset valikoivat asuntoa kesäkaudeksi. Kotipulut kurnuttavat televisioantennilla ja paistattelevat auringossa. Kaikki tuntuvat nauttivan elämästään pimeän talven jälkeen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-ZXmpSn9DtBU/VQRtVWV7siI/AAAAAAAABnw/_aYkcbskKBg/s1600/IMG_3006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-ZXmpSn9DtBU/VQRtVWV7siI/AAAAAAAABnw/_aYkcbskKBg/s1600/IMG_3006.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jos lymyilen täällä puskan takana, niin minua ei ehkä huomata.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Kevät, tai mikälie valoaltistus on myös saanut minut tekemään jotain ennenkuulumatonta. Meidän talouteen muutti kissanpentu, pikkuinen don sfinx. Katti onkin onnistunut kietomaan kaikki perheenjäsenet karvattoman tassunsa ympärille muutamassa päivässä. Sen touhujen seuraaminen tuo luonnon pihalta sisälle olohuoneeseen.PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-62060158937509537032015-02-01T13:29:00.002+02:002015-02-01T13:32:43.915+02:00Tilhiä!Olen odotellut tilhiparvea saapuvaksi viime syksystä lähtien. Pihlajanmarjat ovat kuitenkin kadonneet räkättirastaiden suihin, eikä töyhtöpäisiä tilhiä ole näkynyt. Ajattelin niiden sivuuttaneen meidän maisemat tänä vuonna kokonaan.<br />
<br />
Tilhi on mielestäni niin hauskan näköinen otus. Se on "pikkulinnuksi" aika kookas ja liikkuu pesimäajan ulkopuolella parvisssa. Ne on siis helppo huomata. Tilheä ei myöskään voi oikein sekoittaa mihinkään muuhun lintuun. Vaikka se on pääväritykseltään harmaan ruskea, on siipien ja pyrstösulkien päissä kirkkaan keltaiset laikut. Siipisulissa on myös aavistus punaista ja valkoista. Ja koko komeuden kruunaa päälaella keikkuva veikeä töyhtö.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-K4YhAtm2tak/VM4JXYAEGoI/AAAAAAAABm8/5WsUq39vn00/s1600/tilhi2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-K4YhAtm2tak/VM4JXYAEGoI/AAAAAAAABm8/5WsUq39vn00/s1600/tilhi2.jpg" height="298" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tilhi Luontoportin sivustolta</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<span id="goog_653271767"></span><span id="goog_653271768"></span><br />
<br />
Kesäisin tilhi on hyönteissyöjä, mutta marjojen kypsyttyä tulee niistä linnun pääravintoa. Talvella se ruokailee pääasiassa pihlajanmarjoilla ja puihin jääneillä omenoilla. Kuulemma lehtipuiden silmutkin käyvät hätätilassa vatsan täytteeksi. Pihlajanmarjojen perässä tilhiparvi sitten talvella vaeltaa pohjoisesta etelään. Jos marjoja riittää, linnut eivät poistu Suomesta. Jonain vuosina parvi vaeltaa kauas Keski-Eurooppan asti.<br />
<br />
Kaikki marjat eivät niille ruuaksi kelpaa. Näin viime viikolla työpaikkani pihalla pienen tilhiparven. Ne olivat asettuneet aroniapensaisiin. Oksat notkuivat marjoja, mutta tilhet tutkivat niitä tukat pystyssä. Muutamaa marjaa maistettiin, mutta sitten parven matka jatkui. Eivät olleet aroniat hyviä.<br />
<br />
Tänään havahduin pihalta kuuluvaan siritykseen. Pihatuijaan laskeutui valtava tilhiparvi. Hetken päästä ne olivat omenapuussa, lintujen ruokintapaikan vieressä. Tilhet selvästi ihmettelivät paikalla ruokailevien keltasirkkujen puuhia. Vieraille ei kuitenkaan vehnä tai auringonkukka kelvannut ja parvi jatkoi matkaansa juuri kun olin ehtinyt saada kameran käteeni. Mutta sehän on ihan tavallista.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-i59BRft7g3w/VM4I0SJPlmI/AAAAAAAABm0/H8BGfeoHJo4/s1600/IMG_5623.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-i59BRft7g3w/VM4I0SJPlmI/AAAAAAAABm0/H8BGfeoHJo4/s1600/IMG_5623.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tilhi omassa pihapuussa</td></tr>
</tbody></table>
PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-54192422768822706502015-01-05T13:28:00.000+02:002015-01-05T13:31:41.515+02:00Menoa lintulaudan ympärilläJaahas, sitä on ehtinyt vuosi vaihtua ja lunta sataa useampaan otteeseen sitten viime kirjoittelun. Pakkaset ovat tuoneet linnut kotipihan ruokintapaikalle. Meidän omakotitaloalueella lajikirjo lintulaudalla ei ole mitenkään päätahuimaava. Tavallisesti syömässä käyvät pikkuvarpuset, muutama keltasirkku ja talitiainen. Kaikki muut pikkulinnut ovat harvinaisempia vieraita.<br />
<br />
<br />
Fasaanikukkoja käy ruokinnalla peräti kolme kappaletta. Piha on täynnä niiden tekemiä jälkiä, koska kaikki eivät sovi syömään yhtäaikaa, vaan toisia pitää karkottaa pois oman ruuan äärestä. Kukot käyttävätkin niin paljon energiaa toistensä kurittamiseen, että joutuvat päivystämään ruokapaikalla suunnilleen koko ajan.<br />
<br />
<br />
Omenapuussa vahtia pitävät harakat. Niillä oli kesällä pesä pihakuusessa ja siksi piha kuuluu luonnollisesti heidän alueeseensa. Ne tekevät mitä ihmeellisimpiä lentosuorituksia saadakseen jyviä ruokinta-automaatista. Myös talipallojen nappaaminen on niiden erikoisalaa. Ne ovat arkoja ja huomaavat ikkunan takaa pienenkin liikkeen. Silloin ne lennähtävät omenapuun yläoksille tähystämään.<br />
<br />
<br />
Vielä on yksi porukka, joka hyödyntää piharuokintaa tehokkaasti. Ne ovat Riihimäen viisitoista pulua. Ainakaan radan tällä puolen ei niitä taida enempää olla koko kaupungissa. On hieman kyseenalainen kunnia saada ne kaikki vieraisille omalle pihamaalle. Ne kerääntyvät talomme televisioantennin päälle istumaan ja sieltä lehahtavat parvena lintulaudan alapuolelle nokkimaan pudonneita jyviä. Puluparven tulessa kaikki muut linnut väistävät, ylivoiman edessä ei auta vastustella. Pulut jyräävät paljon isommat fasaanitkin kauemmas parhailta ruokapaikoilta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-N-w8XmsE8xs/VKpxluginNI/AAAAAAAABmU/3LM9crbbbVQ/s1600/IMG_6780.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-N-w8XmsE8xs/VKpxluginNI/AAAAAAAABmU/3LM9crbbbVQ/s1600/IMG_6780.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
Pulujen myötä olemme saaneet myös erään uuden vieraan aterioimaan pihallemme. Jouluaattona pulut olivat koko parven vahvuudella nauttimassa jyvälounasta samalla kun me sisällä natustimme joulupuuroa. Äkkiä parvi lehahti lentoon ja yksi puluista törmäsi keittiön ikkunaan. Sen perässä ikkunaa hipaisi myös kanahaukka. Pulu pääsi karkuun ja haukka suki hämmentyneenä mahahöyheniään hetken omenapuussa. Perheen nuorison myötätunto oli pulun puolella, minä olisin suonut haukalle jouluaterian. En tiedä kuvittelenko vain, mutta mielestäni puluja on nyt pihalla pari vähemmän kuin joulunpyhinä. Jospa kanahaukalla on ollut parempi metsästysonni jonain toisena päivänä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-mUopnL7HOKE/VKpyMbfSNwI/AAAAAAAABmc/sWiHeg1Dkds/s1600/kanahaukka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-mUopnL7HOKE/VKpyMbfSNwI/AAAAAAAABmc/sWiHeg1Dkds/s1600/kanahaukka.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-192152381450957736.post-4622751802744820922014-11-22T17:11:00.000+02:002014-11-22T21:18:46.363+02:00Rapinaa vintillä... ja muuallakinPari viikkoa sitten alkoi kylpyhuoneen katosta kuulua rapinaa. Ääni on tuttu edellisiltä syksyiltä. Talon välikatolle on puikahtanut jostain hiiri. Mies lupasi "hoitaa asian". Se tarkoittaa myrkkyaterian viemistä vintille. Aiempina vuosina rapina on loppunut pian aterian tarjoilemisen jälkeen. Niin ei käynyt nyt. Rapina yltyi ja se alkoi kuulua saunan puolelta seinäpanelin takaa. Ertyisen voimakasta rapistelu oli iltaisin ja öisin.<br />
<br />
Eräänä aamuna saunan seinänvierestä löytyi kasa silputtua eristettä. Arvasin, että hiiri on saapunut sisälle matalaan majaamme. Mies ei ottanut asiaa kovin vakavasti, koska rapina kuului yhä iltaisin saunan seinän takaa. Hänen näkemyksensä oli, että elukka kuolee seinän väliin ja haisee siellä loppuvuoden.<br />
<br />
Seuraavana iltana sain kylpyhuoneessa näköhavainnon jyrsijästä. Se kurkkasi saunan seinäpanelin alta ja näytti hämmentyneeltä, kun ei ollutkaan huoneessa yksin. Mies toi hiirelle lautasellisen myrkkyruokaa tarjolle saunan lattialle. Hän oli varma, että hiiri innolla söisi tarjotun ruuan ja heittäisi sitten viikset nurkkaan. Hiirenloukkua ei tarvittaisi. Kylpyhuoneen vieressä olevan kodinhoitohuoneen ovi suljettiin, jotta tuholainen saataisiin eristettyä tiettyyn osaan huushollista.<br />
<br />
Aamulla hiiri kuitenkin kurkisti kodinhoitohuoneen kaapista, kun avasin oven rapinan vuoksi. Sitten alkoi nuorison ihmettely, miksi vain äiti saa nähdä hiiren. Heidän mukaansa on omituista, että kukaan muu ei koskaan havaitse kyseistä eläintä. Mies myhäili ja sanoi, että hiiri haluaa näyttäytyä vain äidille... Siinä vaiheessa tajuan, ettei kukaan muu usko, että meillä todella on hiiri sisällä talossa!<br />
<br />
Minua tyynnyttäkseen mies virittää loukun illalla. Syötiksi goudaa, kyllä se nyt varmasti tulee syömään. Aamulla loukussa pötköttää reilun kokoinen metsähiiri. Pojan mielestä eläin on suloinen ja olimme tosi julmia, kun otimme sen hengiltä. Tytär ei halua nähdä hiirivainaata. Mies irrottaa elukan loukusta ja kääntelee sitä, kyllä, siinä se on. Ei olisi uskonut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-gS0N-e6vCDQ/VHCmkORDEPI/AAAAAAAABlw/A99e7mzJsc0/s1600/metsahiiri_shutterstock_93418717.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-gS0N-e6vCDQ/VHCmkORDEPI/AAAAAAAABlw/A99e7mzJsc0/s1600/metsahiiri_shutterstock_93418717.jpg" height="300" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsähiiri elävänä. Kuva peda.net</td></tr>
</tbody></table>
<br />PiaPhttp://www.blogger.com/profile/15935722901793713520noreply@blogger.com0