maanantai 5. tammikuuta 2015

Menoa lintulaudan ympärillä

Jaahas, sitä on ehtinyt vuosi vaihtua ja lunta sataa useampaan otteeseen sitten viime kirjoittelun. Pakkaset ovat tuoneet linnut kotipihan ruokintapaikalle. Meidän omakotitaloalueella lajikirjo lintulaudalla ei ole mitenkään päätahuimaava. Tavallisesti syömässä käyvät pikkuvarpuset, muutama keltasirkku ja talitiainen. Kaikki muut pikkulinnut ovat  harvinaisempia vieraita.


Fasaanikukkoja käy ruokinnalla peräti kolme kappaletta. Piha on täynnä niiden tekemiä jälkiä, koska kaikki eivät sovi syömään yhtäaikaa, vaan toisia pitää karkottaa pois oman ruuan äärestä. Kukot käyttävätkin niin paljon energiaa toistensä kurittamiseen, että joutuvat päivystämään ruokapaikalla suunnilleen koko ajan.


Omenapuussa vahtia pitävät harakat. Niillä oli kesällä pesä pihakuusessa ja siksi piha kuuluu luonnollisesti heidän alueeseensa. Ne tekevät mitä ihmeellisimpiä lentosuorituksia saadakseen jyviä ruokinta-automaatista. Myös talipallojen nappaaminen on niiden erikoisalaa. Ne ovat arkoja ja huomaavat ikkunan takaa pienenkin liikkeen. Silloin ne lennähtävät omenapuun yläoksille tähystämään.


Vielä on yksi porukka, joka hyödyntää piharuokintaa tehokkaasti. Ne ovat Riihimäen viisitoista pulua. Ainakaan radan tällä puolen ei niitä taida enempää olla koko kaupungissa. On hieman kyseenalainen kunnia saada ne kaikki vieraisille omalle pihamaalle. Ne kerääntyvät talomme televisioantennin päälle istumaan ja sieltä lehahtavat parvena lintulaudan alapuolelle nokkimaan pudonneita jyviä. Puluparven tulessa kaikki muut linnut väistävät, ylivoiman edessä ei auta vastustella. Pulut jyräävät paljon isommat fasaanitkin kauemmas parhailta ruokapaikoilta.


Pulujen myötä olemme saaneet myös erään uuden vieraan aterioimaan pihallemme. Jouluaattona pulut olivat koko parven vahvuudella nauttimassa jyvälounasta samalla kun me sisällä natustimme joulupuuroa. Äkkiä parvi lehahti lentoon ja yksi puluista törmäsi keittiön ikkunaan. Sen perässä ikkunaa hipaisi myös kanahaukka. Pulu pääsi karkuun ja haukka suki hämmentyneenä mahahöyheniään hetken omenapuussa. Perheen nuorison myötätunto oli pulun puolella, minä olisin suonut haukalle jouluaterian. En tiedä kuvittelenko vain, mutta mielestäni puluja on nyt pihalla pari vähemmän kuin joulunpyhinä. Jospa kanahaukalla on ollut parempi metsästysonni jonain toisena päivänä.