Pikkupääsiäinen

Pikkujouluja vietetään ahkerasti koko syksyn, aina lokakuusta lähtien. Pikkupääsiäisiä emme taida ainakaan vielä juhlia, vaikka kaikki edellytykset juhlaan ovatkin jo käsillä. Ulkona melkein kaikista pajupusikoista pursuaa jo pajunkissoja. Ne ovat pajujen kukintojen nuppuasteita. Kun nuput myöhemmin avautuvat, muuttuu kukinto keltaiseksi. Pajunkissat on yleensä totuttu yhdistämään kevääseen ja pääsiäiseen, enkä ihan heti muista nähneeni niitä näin vuodenvaihteen tienoilla. En myöskään usko kevään vielä koittaneen, mutta toivottelen kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2014 näiden sumuisten kuvien myötä.

Jouluvieraat

Vaikka lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan, niin pihan ruokintapaikalle lehahti muutamia punatulkkuja. Pienessä parvessa näytti olevan vain punavatsaisia koiraita. Minne kummaan ne olivat ruskeansävyiset rouvansa jättäneet? Auringonkukan siemenet jouluvieraille kelpasivat, kauraa ei juuri nyt tietenkään ollut tarjolla. Punatulkuthan ovat siemensyöjiä. Siitä kertoo jykevä nokka, jolla siemenen kuoren saa hyvin avattua.

 Kesäisin punatulkkuja ei juuri näe. Silloin ne elelevät ja pesivät kuusimetsissä. Vasta talven tullen ne lähtevät etsimään ruokaa metsän ulkopuolelta. Äitini sanoo punatulkkujen tulevan lintulaudalle ennen lumipyryä tankkaamaan ravintoa. Tämä uskomus lienee perua hänen omalta mummoltaan. Itse en ole vastaavaa yhteyttä huomannut, vaikka jotkut vanhat uskomukset yllättävän hyvin paikkaansa pitävätkin. Tulipa tuiskua tai ei, niin punatulkkujen näkeminen pihalla on aina mukavaa. Hyvin harva suomalainen lintu pärjää komeudessa Herra Punatulkulle.

Talvipäivänseisaus

Tänään meillä on vuoden lyhyin päivä. Lyhyitä ne päivät ovat kyllä olleet jo pari kuukautta. Aamulla on pikkopimeää ja päivällä  hiukan harmaata. Jo iltapäivästä pimeys alkaa ryömiä esiin ja syrjäyttää kalvakan joulukuun valon. Ja tänään olemme siis saavuttaneet äärimmäisen pimeyden. Riihimäellä päivän pituus on 5h 37min ja Rovaniemellä 2h 14min. Tästä eteenpäin valon määrä lisääntyy. Jo viikon kuluttua päivää on täällä Kanta-Hämeessä 3 minuuttia enemmän. Mikä parasta, päivät pitenevät kiihtyvällä nopeudella, sillä kuukauden kuluttua päivä on jo yli tunnin pidempi kuin tänään.

Selitys pimeyteen  löytyy Maan kiertolaiselämästä aurinkokunnassa. Maa kiertää Aurinkoa soikeaa rataansa kuviteltu akseli 23,5 astetta kallistuneena. Me asustelemme täällä lähellä pohjoisnapaa. Silloin, kun maan pohjoispuoli on kääntyneenä auringosta poispäin, saamme vain rippeitä auringonsätelystä. Nekin säteet tulevat viistosti ja lämmittävät niukasti. Tilanne paranee meidän kannaltamme, kun maa siirtyy kiertoradallaan eteenpäin ja pohjoispuoli alkaa kääntyä kohti aurinkoa. Juhannuksena meillä on valoa vaikka kuinka paljon, mutta Etelämantereen pingviinit värjöttelevät äärimmäisessä pimeydessä ja kylmyydessä.

Oman paikkakuntasi päivän pituuden voit tarkistaa vantaaweatherin laskurista